Jazzmaster talla

•18.02.2012 • 2 kommenttia

Jazzmasterin suosiota on varmasti vähentänyt huonosti suunniteltu talla, jossa kielet eivät pysy paikoillaan ja on muutenkin kaikin puolin epästabiili. Uudessa MASTERY-tallassa on kaikki vanhan tallan sisäärakennetut ongelmat ratkaistu.

Ruostumattomasta teräksestä valmistettu talla lukittuu paikoilleen kuusiokoloruuveilla. Tuntuu kuin soundikin paranisi tallan myötä.

Ainoa pieni negatiivinen puoli tallassa on, ettei siinä  ole kielikohtaista intonaationsäätöä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma niinkauan kun käytetään punomatonta G-kieltä. Punotulla G-kielellä intonaatio kyllä menee täysin metsään…

 

Gibson J-45

•18.02.2012 • Jätä kommentti

Tämä Custom shop Gibson J-45 tuli huoltoon huonojen liimasaumojen ja lakan halkeilujen vuoksi.

Otelauta oli kokonaan irti toisesta reunasta.

Otelaudan ja kaulapuun sauma irvisteli myös ikävästi.

Reunalista irroitettiin otelaudan päästä jotta päästiin saumaan käsiksi. Puolet  kannen päällä olevasta otelaudan osasta oli irti.

Loputkin irroitettiin kuumennetun palettiveitsen avulla.

Vanhat liimat poistettiin hiomapaperin suikaleella.

Otelauta liimattiin paikoilleen.

Liimauksen jälkeen nauhat hiottiin kevyesti litoskohdasta. Otelaudan ja kaulan saumaan imeytettiin ohutta syanoakrylaattia.  Liiman kuivuttua sauma lakattiin nitrolselluloosalakalla.

Kitarassa oli muuallakin outoja halkeamia saumoissa.

Ilmeisesti soittimessa käytetty lakka ei kestä sauman elämistä vaan alkaa halkeilla jo lähes uutena.

P-90 -mikrofonit

•05.02.2012 • Jätä kommentti

Tähän Jussi Ala-Kuhan valmistamaan vasenkätiseen puoliakustiseen kitaraan haluttiin uudet mikrofonit. Kitarassa oli ollut halvat japanilaiset 1970-luvun mikit, nyt haluttiin jotain parempaa.

Päädyimme Seymour Duncanin P-90 -mikrofoneihin. Ne olivat tähän tarkoitukseen liian korkeita, joten mikit purettiin ja niistä poistettiin pohjassa olevat muoviset korotuspalat.

Tämäntyyppisissä kitaroissa käytetään P-90- mikrofonien kanssa yleensä ns. Dog-ear-kuoria, jolloin  mikrofonien korkeus ei ole säädettävissä. Siksi tallamikrofonin alle tehtiin vaahterasta korotuspala.

Korotuspalaan tehtiin aukko mikrofonia varten. Lopuksi se värjättiin mustaksi.

Mikrofoni  asennettuna ja oikealla korkeudella.

Telecaster talla

•05.02.2012 • Jätä kommentti

Telecasterin kolmipalainen talla on aina jonkinasteinen kompromissi hienovireen kannalta.  Kun tämä talla suunniteltiin, kitaroissa käytettiin aina punottua G-kieltä . Nykyään käytetään yleensä punomatonta G-kieltä jolloin epävireisyys saattaa olla jo häiritsevää. Ongelman suuruus riippuu käytetyistä kielista, kielten korkeudesta ja nauhojen leveydestä. Tätä ongelmaa korjaamaan on kehitetty tallapaloja joihin säätöruuvin reikä on porattu vinoon tai joissa tallapalan asento on säädettävä. Jos tällaisia paloja ei ole käytössä voi tallapalojen pituussäätöruuveja taivuttaa, jolloin tallapalat asettuvat vinoon. Ei erityisen kaunista, mutta toimii.

Jos tämä ei riitä, voidaan tallapaloihin viilata kielten kohdalle viisteet jotta saadaan kielen pituus oikeaksi. Viilauksen jälkeen urat on syytä kiilottaa.

Gibson talla

•01.02.2012 • Jätä kommentti

Gibson LP- ja SG-tyyppisissä kitaroissa käy joskus niin että tallapalojen säätövara loppuu kesken. Tässä SG:ssä G-kielen tallapala on jo säädetty niin taakse kuin sen saa, silti G-kieli on ylävireinen ylempää kaulalta.

Tallapala täytyy kääntää. Näistä talloista on lukuisia eri versioita, useimmissa tallapalan kääntö käy helposti. Tallapalan ruuvi kierretään osittain auki, niin että tallapala irtoaa ja se voidaan kääntää.

Ruuvia pitää paikallaan jousi joka näkyy tässä tallan alapuolella.

Tallapala on käännetty ja kieli vireessä.

SG:n kaulan kulma on usein sellainen, että mikrofonit joutuu säätämään näin että ne saa balanssiin. Tallamikrofoni aivan ylä-asentoon ja kaulamikrofoni lähes plexin tasalle.

kolhu sähkökitarassa

•29.01.2012 • Jätä kommentti

Tässä Stratocasterissa oli syvä iskujälki kyljessä.

Epoksia ja värijauhetta sekoitetaan.

Kolhu täytetään värilisellä epoksilla.

Kun epoksi on osittain jähmettynyt se tasoitetaan akryylipalasella käyttäen vaseliinia liukasteena.

Seuraavana päivänä pinta hiotaan sileäksi. Maalipinta meni puhki muutamasta kohdasta, pohjamaali paistaa alta. Seuraavaksi pintaan ruiskutetaan musta lakkapetsi sekä muutama kerros lakkaa.

Lakattu pinta hiotaan kevyesti…

…ja kiillotetaan pehmeällä laikalla.

Menzerna kiillotusvahatanko ja valmis kitara.

Kiillotuslaikkoja ja -vahoja myy ainakin A.Palojoki oy.

http://www.a-palojoki.fi/

’59 Jazzmaster

•23.01.2012 • 1 kommentti

Tämä vanha Fender Jazzmaster tuli nauhojen vaihtoon.

Nauhat oli vaihdettu jo kertaalleen n. 20 vuotta sitten. Nyt oli tullut aika uusia toimenpide.

Omistaja ei tiennyt tarkalleen soittimen ikää.  Jossain vaiheessa soittimen kaula oli hiottu puhtaaksi ja käsitelty jollain mustalla tökötillä, mitään päiväysmerkintöjä ei ollut jäljellä kaulassa…

…eikä kaulataskussa.

Kaulan kiinnityslevyn numerosta ei pysty päättelemään tarkkaa valmistusvuotta, kiinnityslevy on myös helppo vaihtaa.

Virityskoneisto on vaihdettu jossain vaiheessa.

Amerikkalaisissa potentiometreissä on merkittynä valmistusvuosi. Tässä kitarassa koodi on juotostinan peitossa.

Puhdistetussa potentiometrissa koodi näkyy. 137 tarkoittaa valmistajaa, CTS, loppuosa merkitsee valmistusvuotta, tässä tapauksessa vuosi 1959. Vaikkapa tuolta: http://www.guitardaterproject.org/potcodereader.aspx

löytyy ohjeet koodien lukemieen.

Fender käytti vuoteen 1964 asti pintakäsittelyvaiheessa nauloja jotka lyötiin runkoon tiettyihin kohtiin. Soitin lepäsi näiden naulojen varassa maalauspöydällä. Naulan reiät ovat näkyvissä tässä kitarassa.

Voidaan päätellä, että kitara on valmistettu vuonna 1959 tai vuonna 1960, ja pintakäsittely on alkuperäinen.

Kuvassa näkyy Jazzmasterin perusteellinen häiriösuojaus, peltiä yllä ja alla.

Vibratallan kolon reunoissa näkyy kuinka punaruskea väri on häipynyt, tallan alla se on säilynyt paremmin.

Valmis kitara uusine nauhoineen.

IBANEZ CONCORD

•06.01.2012 • 5 kommenttia

Tämä 1970-luvun alun Ibanez Concord oli soittokelvottomassa kunnossa. Kielet olivat aivan liian korkealla ja hienovire  pielessä.

Melko pienellä remontilla kitarasta saatiin kuitenkin erinomainen.  Alkuperäinen  säädettävä metallinen alasatula (kuvassa vasemmalla) otettiin pois ja tilalle tehtiin luusta kunnollinen alasatula jossa hienovire on kohdallaan ja joka on kunnon kontaktissa kitaran kannen kanssa. Näitä säädettäviä alasatuloita käytettiin paljon 1970-luvulla.  Vaihto kunnon materiaaliin parantaa kitaran sointia selvästi.

Alkuperäinen muovinen yläsätula vaihdettiin laadukkaaseen TUSQ-yläsatulaan.  Huonosta muovista valmistettuja yläsatuloita käytettiin 1970- ja 1980-luvuilla useimmissa kaukoidän kitaroissa sekä myös esimerkiksi Landoloissa. Kielet tarttuvat pehmeään muoviin kiinni, niksahtelevat ja kitisevät viritettäessä ja menevät itsestään epävireeseen.

Otalautanauhoille tehtiin  kevyt hionta ja kiillotus sekä tehtiin muut tarvittavat säädöt. Soitin on nyt parempi kuin koskaan valmistumisensa jälkeen.

irronnut kansi

•01.01.2012 • Jätä kommentti

Tämä Martin -akustinen kitara oli pudonnut lattialle.

Kansi oli irronnut ja haljennut.

Kansi liimattiin Titebondilla. Sauma puristettiin kiinni lasikuituteipillä.

Liiman kuivuttua kannen reuna hiottiin kevyesti ja viimeisteltiin Tru-oililla.

Kitarasta ei juurikaan  päällepäin huomaa että sitä on korjattu.

tilastot 2011

•01.01.2012 • Jätä kommentti

Vuonna 2011 kitaratohtori-blogilla oli lukijoita n. 76 000. Edellisenä vuonna kävijöitä oli 24 000, eli määrä on kolminkertaistunut! Lämmin kiitos kaikille kitaroista kiinnostuneille ihmisille ja Hyvää Uutta Vuotta 2012!

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2011 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

The Louvre Museum has 8.5 million visitors per year. This blog was viewed about 76 000 times in 2011. If it were an exhibit at the Louvre Museum, it would take about 3 days for that many people to see it.

Click here to see the complete report.

kaksi vanhaa Nosoa

•26.12.2011 • 7 kommenttia

Tämä Soolo Soittaja B 1950-luvun alkupuolelta tuli kunnostettavaksi. Suurin ongelma oli kaulan liin pieni kulma, jonka seurauksena kielet olivat liian korkealla otelaudasta. 13. nauhan kohdalta porattiin muutama reikä otelaudan läpi, kunnes löytyi kaulan liitoksen sauma. Tähän saumaan laskettiin kuumaa höyryä ohutta letkua pitkin kunnes liima pehmeni ja kaula saatiin irti.

Kaulan liitoksessa näkyy sarjanumero.

Kaulan liitos muotoiltiin uusiksi niin että kulma tuli sopivaksi. Kaula liimattiin paikoilleen. Irti olevat nauhat liimattiin kiinni. Nauhojen hionnan jälkeen tehtiin  muut tarvittavat säädöt. Kieliksi valittiin Martin Silk & steel 011-047 -sarja.

Samoihin aikoihin tuli toinenkin vanha Noso huoltoon, tällä kertaa kyseessä oli Dolce A, ilmeisesti Noson kallein malli aikoinaan.

tässä kitarassa ei tarvinnut irroittaa kaulaa. Sen sijaan otelauta oli niin mutkalla etta nauhat piti vaihtaa ja otelauta oikaista. Myös reunalistat repsottivat siellä sun täällä.

Viristyskoneisto oli vaihdettu joskus 1960-luvulla, ilmeisesti alkuperäiset eivät olleet toimineet kovin hyvin.

Valmis kitara. Omistaja oli jossain vaiheessa lakannut kitaran uusiksi, uusi lakkakerros on selvästi havaittavissa, vaikkakaan ei tässä kuvassa…

Tällainen itse tehty lakkaus on ruma, ja laskee myös varmasti soittimen jälleenmyyntiarvoa, Alkuperäinen lakka voidaan puhdistaa ja kiillottaa mutta uutta lakkaa vanhan päälle älköön laitettako!

vanha mandoliini

•09.12.2011 • 2 kommenttia

1900-luvun alusta peräisin oleva napolilainen mandoliini tuli kevyeen huoltoon. Soitin oli muuten ehjä, ainoastaan plektrasuoja oli rikki.

Vanhan plektrasuojan rippeet irrotettiin.  Plektrasuojan kolon pohjassa näkyy jälkiä veitsenterästä jolla kolon reunat on leikattu. Leikkaaminen on ilmeisesti tehty vapaalla kädellä, ilman minkäänlaisia ohjureita, päätellen siitä että plektrasuoja ei ole symmetrinen.

Kansi on tässä kuvassa jo osittain puhdistettu. Puhdistamiseen käytettiin aluksi kosteahkoa rättiä ja pesuainetta, sen jälkeen valopetrolia.

Sadan vuoden aikana soittimeen kertynyt lika siirtyy vähitellen rättiin.

Uusi plektrasuoja valmiiksi leikattuna.

Plektrasuoja liimattiin paikoilleen. Kansi käsiteltiin kevyesti Tru-oililla. Soitin kielitettiin, viritettiin ja säädettiin.

Tämä soitin on Rosario Porton ja poikien (Ros. Porto & figli) valmistama. Heidän verstaansa sijaitsi Cataniassa, Sisiliassa, kuten useimpien muidenkin mandoliinivalmistajien joiden soittimia on aikoinaan tuotu Suomeen.

http://www.mandolinluthier.com/

– osoitteessa on paljon tietoa vanhoista mandoliineista ja sen sukulaissoittimista.

Landolan mikitys

•06.12.2011 • Jätä kommentti

Tähän Landola ED-01 -kitaraan tarvittiin uusi mikrofoni aikansa eläneen Barcus-Berry -ääniaukkomikrofonin tilalle.

Tilalle laitettiin kitaran sisälle, kannen alapintaan, asennettava Schatten-piezomikrofoni.

Äänenvoimakkuuden säätörulla asennettuna ääniaukon reunaan.

Tarranauha on kätevää johtojen kiinnittämisessä kitaran sisälle.

Samoihin aikoihin tuli toinenkin Landola mikitykseen. Tämä malli on J-800 LS/cut.  Kitarassa oli asennettuna vanha Shadow-piezomikrofoni, mutta ei minkäänlaista esivahvistinta. Kun piezomikrofonit tulivat markkinoille 1980-luvun alkupuolella, niissä ei useinkaan ollut mukana esivahvistinta. Piezomikrofonin soundi on itsessään hyvin kolkko ja ohut, se vaatii aina jonkinlaisen esivahvistimen kitaran sisälle.

Olemassa oleva Shadow-piezomikrofoni  jätettiin paikoilleen. Se yhdistettiin   Belcat -esivahvistimeen joka asennettiin kitaran kylkeen. Tässä mallissa on mukana myös viritysmittari.

yläsatula ja hienovire

•03.12.2011 • Jätä kommentti

Tässä  12-kielisessä Takaminessa oli vireongelmia ensimmäisillä nauhoilla, erityisesti h-kielen kolmannella nauhalla oleva  D oli kiusallisen ylävireinen. Kitaran nauhat oli jo vaihdettu aikaisemmin, joten kuluneet nauhat eivät olleet syynä.

Koska sekä aikataulu että budjetti olivat kireät, päädyttiin tekemään lisäpala  satulan etureunaan H-kielen kohdalle.  Nyt kieli on vireessä koko matkaltaan yhden sentin tarkkuudella.

Vastaavanlainen lisäpala voidaan tehdä myös nylonkielisen kitaraan sekä sähkökitaraan. Tällöon se tehdään  G-kielen kohdalle.

Tässä Furch-teräskielisessä akustisessa kitarassa oli toisensuuntainen ongelma. Kitara oli viritysmittarin mukaan täysin vireessä 12:lla nauhalla, silti soitinta ei saanut kunnolla vireeseen. Kun mitattiin yläsatulan ja ensimmäisen nauhan välinen etäisyys, huomattiin, että se oli 1,2 mm lyhyempi kuin laskennallinen etäisyys. Laskennallinen etäisyys yläsatulan etureunasta ensimmäisen nauhan keskikohtaan saadaan jakamalla soittimen  mensuuri  luvulla 17,817.

Yläsatulaa usein siirretään vireen parantamiseksi. Sopiva määrä teräskielisellä kitaralla on 0,5 mm. Tähän kitaraan tehtaalla tehty 1,2 mm siirto oli liikaa, erityisesti D – ja G-kielet olivat alavireisiä nauhoilla 1-7. Tässäkään tapauksessa ei tehty kokonaan uutta satulaa, vaan satulan etureunasta  uran kohdalta  viilattiin materiaalia pois jotta saatiin kieli vireeseen.

Jakin vaihto

•27.11.2011 • Jätä kommentti

Tämän Squier Telecasterin jakkilevy oli aivan palasina. Soitin on oppilaskäytössä joten siihen haluttiin mahdollisimman kestävä osa.

Samalla vaihdettiin myös jakki. Oikealla alkuperäinen kiinalainen jakki, vasemalla uusi Switchcraftin jakki jonkä käyttöikä on monikertainen kaukoidän jakkeihin verrattuna.

Rikkoutuneen jakkilevyn tilalle vaihdettiin Electrosocket-jakkikuppi.  Kiinnipysyminen varmistettiin lukkoprikalla ja tipalla ruuvilukitetta.

Switchcraft-jakki ja Electrosocket-jakkilevy asennettuna.

 

HARJABASSO

•25.11.2011 • Jätä kommentti

Lahjavinkki basistille: HARJABASSO.

runko:  pyökkiä /nylonharjas

kaula ja otelauta: haapaa

nauhat: musta nylon

mikrofoni: P-bass

ääniala: 1 oktaavi

HINTA: 185€

MUSIMA

•20.11.2011 • Jätä kommentti

1970- ja 1980-luvuilla valmistettiin Itä-Saksassa Musima-merkkisiä sähkökitaroita ja -bassoja.Nämä olivat periaatteessa hyvistä materiaaleista tehtyjä vankkatekoisia soittimia, viimeistely oli luonnollisesti heikohkoa.  Kunnostamalla ja säätämällä näistä tulee aivan mainioita soittimia. Tästä Musima-stratokopiosta hiottiin nauhat ja vaihdettiin yläsatula. Vibratalla jätettiin silleen, se voidaan vielä tulevaisuudessa vaihtaa jos kammen käyttö tulee ajankohtaiseksi.

Kaikki sähköosat lukuunottamatta mikrofoninvalitsinta vaihdettiin. Koska tästä soittimesta haettiin perinteistä stratosoundia niin päädyttiin Lindy Fralin VH mikrofoneihin, jotka ovat sillä osastolla lyömättömät.

Lopputuloksena tässä oli soitin joka soundiltaan ja soittotuntumaltaan  päihittää useimmat kaupoissa myytävänä olevat Stratocasterit ja niiden kopiot!

Uusi soitinrakentaja palveluksessanne!

•19.11.2011 • Jätä kommentti

Soitinhuoltojen määrän  jatkuvasti lisääntyessä tuli tarpeelliseksi saada lisää työntekijöitä. Nakkilan lupaus Ossi Alisaari on valmistunut soitinrakentajaksi vuonna 2004 ja  muotoilijaksi vuonna 2011. Ossin muotoilijakykyjä tulemme hyödyntämään uudessa kitaramallissa joka on parhaillaan prototyyppiasteella. Lisääntyneen kapasiteetin myötä olemme saaneet lyhennettyä odotusaikoja neljästä viikosta jopa alle kahteen viikkoon.

Ossi lienee parhaiten tunnettu yhtyeestään PENNILESS.  Musta kapistus Ossin päässä ei ole hitsauslasit vaan legendaariset Erlewine-luupit.

Ossi ja CONN STROBOTUNER- lyömätön yhdistelmä!

Stratocaster

•16.11.2011 • Jätä kommentti

Turun ja Helsingin yliopistojen musiikkitieteiden laitokset järjestivät marraskuussa 2011  Stratocaster-seminaarin. Tässä  muutamia videoita tuon seminaarin innoittamana.

Fender  Stratocaster tuli markkinoille vuonna 1954. Se on yksi kaikien aikojen tärkeimpiä ja kopioiduimpia soittimia. Stratocasterin vibrakampi eli tremolo antoi kitaristille mahdollisuuden soittaa steelkitaralle tyypillisiä taivutuksia. Tässä videossa  Speedy Haworth esittelee uudenlaisen kitaran ominaisuuksia.

Suomessa lähes tuntematon italialainen Alessandro Alessandroni soitti kitaraosuudet Ennio Morriconen säveltämään elokuvamusiikkiin  Sergio Leonen spagettiwesterneissä. Alessandroni hoiti myös vihellykset ja muut näiden elokuvien musiikissa kuultavat erikoiset äänet.  Samoihin aikoihin samantyyppistä kitarasoundia käytti myös John Barry  James Bond-elokuvissa . Tätä uudenlaista, terävää ja vonkuvaa kitarasoundia kuuli tietysti myös ns. rautalankabändien, kuten the Shadows, soitossa.

Tässä videossa Mark Knopfler kertoo rakkaudestaan  Fender Stratocasteriin.

Kitaran hajottaminen oli kitaristien suosikkiharrastus varsinkin 1970-luvulla. Tässä Richie Blacmore näyttää mallia. Stratocaster on hyvä kitara hajotettavaksi, koska sen rikki saamiseksi pitää todella tehdä töitä. Gibsonin tekemä kitarastahan olisi kaula katkennut jo ensimmäisestä iskusta…

Les Paul mikrofonien vaihto

•13.11.2011 • 1 kommentti

Tähän P90-mikrofoneilla varustettuun Gold Top -Les Pauliin haettiin vähän erilaista soundia. Omistaja oli tyytyväinen kaulamikin soundiin mutta tallamikiltä haluttiin tuhdimpaa humbucker-soundia.

Uudeksi tallamikrofoniksi valittiin Alnico II Pro. Samalla päätettiin, että kitarasta tehdään kolmimikrofoninen, vanha tallamikrofoni siirretään keskelle.

Sähköosat on irrotettu. Gibson käyttää nykyään P90-mikrofonien alla metallilevyjä joihin mikrofonit kiinnitetään.

Tallamikrofonin koloa laajennettiin ja keskimikrofonille jyrsittiin kokonaan uusi kolo. Onkalot, jotka  nykyään tehdään Les Paul-kitaroiden runkoihin painon pudottamiseksi, tulivat näkyviin keskimikrofonin aukosta.

Kytkennästä haluttiin tehdä mahdollisimman yksinkertainen ja selkeä. Päädyttiin käyttämään alkuperäistä kolmiasentoista valitsinta valitsemaan talla- ja kaulamikrofonien välillä. Keskimikrofoni kytketään päälle tai pois nostopotentiometrillä. Kuvassa uusi nostopotentiometri yläasennossa, ilman nuppia.

Mikrofoneja testatessa huomattiin, että tallahumbuckerin soundi oli ohut ja hiljainen. Kävi ilmi että Duncanin tehtaalla oli värikoodit menneet sekaisin ja johdot olivat väärässä järjestyksessä. Jotta saatiin mikrofoni toimimaan oikein, piti johdot kytkeä normaalista poikkeavalla tavalla.

Halvemmissa Gibsoneissa kuten tämäkin ei ole minkäänlaista häiriösuojausta potentiometrien kolossa. Jostain täytyy tinkiä jotta saadaan hintaa alaspäin.

Plektrasuojus muotoiltiin uusille mikrofoneille sopivaksi.

Valmis kitara. Käytössä on nyt 6 erilaista mikrofoniyhdistelmää. Kun nostettava potentiometri on alhaalla niin kitara toimii kuten normaali kaksimikrofoninen kitara.  Nostamalla potentiometrin nuppi ylös saadaan keskimikrofoni mukaan .

’76 TELECASTER

•05.11.2011 • 2 kommenttia

Tämä telecaster vuodelta 1976 tuli nauhojen vaihtoon.

Vanhat nauhat olivat kuluneet aivan loppuun. Matalimmillaan nauhan korkeus oli 0,2 mm.

Vanhat nauhat irrotettuina.

Otelaudasta ajan myötä lohkeillutta lakkaa oli jossain vaiheessa korjailtu selluloosalakalla. Paikka erottuu alkuperäisestä lakasta tummenpana.

Uudet nauhat paikoillaan. Otelauta on teipattu hiomista varten, tällä kertaa Ruotsin väreillä…

Satula oli jossain vaiheessa vaihdettu muoviseen. Vaihdon yhteydessä oli puuta lohkeillut satulan reunasta…

…ja vähän joka puolelta.

Ura oli myös leventynyt 3.8 mm:iin, alkuperäinenhän on 1/8 tuumaa, eli n. 3,1 mm.

Uusi luusatula-aihio.

Valmis satula.

70–luvun Fendereiden työ laatu oli usein heikkoa.  Lähikuva tyypilisestä kaulan  liitoksesta. Kaulan ja rungon välillä on isoja rakoja.

Tallamikrofonista oli käämi poikki, signaali oli ohut ja hiljainen. Tilalle pantiin uusi Bareknuckle Blackguard.

Mikrofonin ulkonäköä vanhennettu, sopii hyvin tämän kitaran kauhtuneeseen tyyliin.

Tämänikäisissä kitaroissa kannattaa myös potentiometrit aina tarkistaa. Volumepotentiometrissa oli aukiasennossa 50 ohmin vastus. Tämä vaikuttaa jo selvästi soundiin.

Uudet CTS 500kOhmin potentiometrit asennettuina.

Valmis kitara. Korjauksessa pyrittiin säilyttämään mahdollisimman tarkkaan soittimen kulunut ulkonäkö ja silti saada soitettavuudesta erinomainen.  Kielet säädettiin matalalle asiakkaan pyynnöstä, lopullinen korkeus 12. nauhalla oli 1,0 mm – 1,5 mm (e-E).

läpi rungon kielitys

•15.10.2011 • 1 kommentti

Uudehko keksintö on käyttää kitarassa Gibson-tyyppistä tallaa, mutta korvata kielenpidin rungossa kiinni olevilla holkeilla joiden läpi kielet kulkevat.

Näitä on ainakin joissain ESP:n ja Schecterin malleissa. Tämän systeemin huono puoli on se, ettei kielen kulmaa tallan takana pysty säätämään.

Jos kielen kulma tallassa on liian suuri, kieli ottaa kiinni tallan lisäksi myös tallan runkoon. Tämä aiheuttaa helposti vireongelmia, kitara ei pysy vireessä. Tämän ESP HORIZONin tallaan viilattiin pyöristykset niihin kohtiin missä kieli koski tallaan.

Viilattu kohta kiillotettiin…

… ja voideltiin teflonilla. Tallapalojen  ja yläsatulan urat käsiteltiin samalla tavalla. Näiden toimenpiteiden jälkeen kitara pysyi jälleen vireessä kovassakin soitossa.

 

otelaudan vaihto

•12.10.2011 • 5 kommenttia

Tässä Framus-bassossa oli kaularauta katkennut. Alkuperäinen rauta oli yksitoiminen 4mm rauta.  Ohut rauta ei ollut jaksanut vastustaa basson kielien vetoa ja kaula oli mennyt liikaa notkolle. Soittimen omistaja oli yrittänyt suoristaa kaulaa kiristämällä rautaa kunnes se oli katkennut. Koska näytti selvältä, ettei rauta korjattunakaan riitä pitämään kaulaa suorana, niin päädyttiin vaihtamaan kaularauta. Samalla myös otelauta meni uusiksi. Tässä kuvassa vanha otelauta on jo höylätty pois ja uusi kaksitoiminen kaularauta asennettu. Osa vanhasta otelaudasta jätettin paikoilleen.  Kuvassa näkyy myös Framuksen käyttämät teräsjäykisteet.

Uusi intianruusupuuotelauta liimattuna paikoilleen.

Otelauta on nyt kavennettu mittoihinsa ja uudet nauhat  (StewMac 158) asennettu paikoilleen. Havainnollisuuden vuoksi osa otelaudasta on öljytty sitruunaöljyllä. Juuri hiotun ruusupuun sävy on violetinruskea (oikealla). Öljytty ruusupuu on tummanruskeaa (vasemmalla). Valon vaikutuksesta ruusupuu vähitellen vaalenee (irtopala vanhasta otelaudasta). Kauan valolle alttiina ollut ruusupuu on vaaleaa, lähes tiikin väristä. Otelaudan öljyäminen ei ole välttämätöntä mutta öljytty ruusupuu on kauniimpaa kuin aivan kuiva.

Ootelaudasta tehtiin suora, ilman kaarevuutta, kuten alkuperäinenkin.  Otelautamerkit asennettiin ainoastaan otelaudan sivulle. 2,5 mm valkoinen helmiäinen  erottuu hyvin tummasta puusta.

Valmis otelauta. Kaula on nyt suora ja siinä on säätövaraa reilusti kumpaankn suuntaan.

Munkers/Landola

•07.10.2011 • 21 kommenttia

Näitä vanhoja suomalaisia kitaroita on aina hauska kunnostaa. Tämä Munkers/Landola malli numero 22 on  ilmeisesti 1960-luvun alusta, sarjanumero on 47205. Kitaran pohja oli irti kaulan liitoskohdasta. Se oli oikeastaan hyvä asia, koska kaulan kulma oli alunperinkin ollut väärä, ja pohja olisi pitänyt joka tapauksessa irrottaa kaulan kulman muuttamiseksi. Kaula puristettin oikeaan kulmaan ja pohja liimattiin kiinni. Irronneet nauhat otelaudassa liimattiin kiinni ja nauhat hiottiin. Virityskoneisto öljyttiin, kielet pantiin paikoilleen ja satula ja talla säädettiin sopivan korkuiksiksi.

Takuuaika on jo mennyt umpeen?

Näihin vanhoihin Landoloihin on monen aloittelevan soittajan ura aikoinaan tyssännyt… sinnikkäimmät ovat tietysti jatkaneet vaikeuksista huolimatta. Kuitenkin, hyvin säädettynä, vanhat Munkersit ja Landolat ovat sympaattisia ja käyttökelpoisia soittimia.

kompensoitu yläsatula

•05.10.2011 • Jätä kommentti

Kompensoidun yläsatulan käyttö on pikkuhiljaa lisääntymässä tehdasvalmisteisissakin kitaroissa. Tässä ESP:n versio…

…ja toinen vasenkätisestä Music Man Ernie Ball-kitarasta. Kompensoitu satula ei ole mitenkään välttämätön, mutta sen avulla kitaran kyllä saa vielä paremmin vireeseen. Kirjoitin samasta aiheesta jo aiemminkin:

https://kitaratohtori.org/2011/08/21/ylasatulan-kompensointi/

 

 

Lohkeillut lakka

•01.10.2011 • Jätä kommentti

Gibson vaihtoi jossain vaiheessa, ehkä 1990-luvulla, käyttämänsä lakan koostumusta. Nykyisessä lakassa on usein ongelmia. Kaulat saattavat tuntua  tahmeilta. Joskus voi käydä, niinkuin tässä, että lakka irtoaa pohjastaan. Lakka ei ole tarttunut kunnolla lavan etuosan kuitulevyyn ja on vähitellen irtoillut kiristimien ympäriltä.

Lähikuva ongelmasta. Tämä kitara on noin vuoden vanha.

Yksityiskohta samasta kitarasta. Kaularaudan säätömutteria ei oltu otettu pois lavan hionnan ajaksi, niinpä mutterista on osa hiotunut pois.

Lohjennut lakka poistettiin ja lapa lakattiin ja kiillotettiin uudelleen (mustasta peilistä on muuten vaikea saada hyvää kuvaa…)

Yläsatulan korjaus

•28.09.2011 • 1 kommentti

Tässä  Tony Iommi SG:ssä oli Gibsonille tyypillinen vika, yläsatula oli liian matala, G-kieli otti kiinni ensimmäiseen nauhaan.  Tällaisessa tapauksessa voidaan joko tehdä uusi satula, korottaa vanhaa tai niinkuin tällä kertaa, tehdä paikka.

Uraa syvennettiin. Koloon sopiva insertti tehtiin mustasta TUSQ- materiaalista. Liimana toimii parhaiten pikaliima.

Insertti hiotaan satulan pinnan tasalle.

Valmis ura viilattuna ja kiillotettuna. Joissain ohjeissa neuvotaan täyttämään liian syvä ura satulan hiontapölyllä ja pikaliimalla. Tämä menetelmä ei ole kovin hyvä, koska syntynyt seos ei ole tarpeeksi kovaa, kieli tarttuu kiinni satulaan eikä pysy enää vireessä. Kun satulaan tehdään insertti, niin kieli lepää kunnollisen materiaalin päällä. Jos satula on vaaleaa materiaalia, kuten luuta, micartaa tms. voidaan inserttimateriaalina käyttää luuta. Itse käytän vanhoista pianonkoskettimista irrotettua norsunluuta.

Vinkuvat mikrofonit

•21.09.2011 • 2 kommenttia

Tässä Gibson Flying V -kitarassa oli ongelmana vinkuvat mikrofonit. Erityisesti takamikrofonista kuului epämiellyttävää korkeaa ujellusta ja vinkumista  kun soitettiin suurella äänenvoimakkuudella ja säröllä. Alkuperäinen Gibson-mikrofoni oli vaihdettu Bareknuckles-mikrofoniin, tämä ei auttanut asiaa. Ainoa häiriösuojaus mikä soittimessa oli, oli pieni pala foliota potentiometrien kohdalla pleksissä.

Kaikki rungon kaviteetit vuorattiin alumiinilla. Myös plektrasuoja päällystettiin. Ylimääräiset maalenkit poistettiin kytkennästä.  Gibsonin mikrofonit ovat yleensä kiertoherkkiä koska niitä ei ole vahattu. Bareknucklesit ovat valmistajan ilmoituksen mukaan vahattuja. Pienintäkään merkkiä vahasta ei kuitenkaan ollut näkyvissä, joten varmuuden vuoksi mikrofoni upotettiin sulatettuun paraffiiniin 20 minuutiksi. Näiden toimenpiteiden jälkeen soitinta testattiin Marshall-vahvistimella, säröllä ja lujaa!  Vinkumisongelma oli hävinnyt. Myös muut häiriöt, sirinät ja surinat, olivat vähentyneet merkittävästi.

Soitinten tyyppivikoja: Fender Custom Shop Relic Stratocaster

•09.09.2011 • Jätä kommentti

Fenderin Custom Shopin reliikkikitarat ovat uusia kitaroita jotka käsitellään niin, että ne näyttävät vanhoilta. Vanhentaminen on tehty tyylikkäästi ja ammattitaidolla, nämä soittimet todella näyttävät siltä kuin ne olisi tehty 50 vuotta sitten.

Tämä noin vuoden vanha kitara tuli säädettäväksi. Soundi oli hyvä, soittotuntuma ei kuitenkaan paras mahdollinen. Aluksi harkittiin nauhojen hiomista, lopulta kuitenkin päädyttiin samantien vaihtamaan nauhat, tehtaalla asennetut Dunlopin 6105-nauhat poistettiin ja tilalle asennettiin  Dunlop 6100 jumbonauhat.

Soittimen vanhentamiseen liittyy mm. tallan happokäsittely. Käsittely saa kyllä  tallan nayttämään vanhalta, mutta sen huonona puolena on että säätöruuvit saattavat ruostua kiinni. Juuri niin oli käynyt tässä kitarassa.

Kiinniruostunutta tallapalan ruuvia kuumennettiin kaasuliekillä jotta ruuvi saatiin irti.

Ala-E-kielen säätövara loppui kesken. Tallapalaa olisi pitänyt saada vielä ainakin 1 mm taaksepäin. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska tällöin kieltä ei enää olisi saanut tallapalasta läpi. Tämäntyyppinen vika voitaisiin korjata viilaamalla tallapalaa. Tähän kitaraan se jätettiin ainakin toistaiseksi tekemättä.

Kauniisti vanhennetut virityskoneistot.

Fenderin kitaroiden säätö-ohjeet löytyvät Fenderin sivuilta. Tyypillistä Fenderiä ei kuitenkaan pysty säätämään niin kevyeksi kuin ohjeet neuvovat, tämä pätee myös Custom Shopin soittimiin. Huolellisella ja ammattitaitoisella nauhojen hionnalla ja säädöllä näistäkin saa kuitenkin juuri niin kevytsoittoisen kuin haluaa.

 

 

 

Katkennut kaularauta

•31.08.2011 • 1 kommentti

Asiakas toi tämän käsintehdyn sähkökitaran nauhojen viimeistelyyn. Hän oli vaihdattanut otelautanauhat toisaalla, mutta kitara kaipasi vielä viimeistelyä. Nauhoissa näkyi viilan jälkiä.…otelaudassa oli naarmuja…

…sahanjälkiä……ja lohkeamia.Satulan alla oli aivan liian korkea korotuspala jonka päälle satula istui huonosti. Kaulasta oli lohkeillut puuta satulan ympäriltä.Kaularauta ei kiristynyt vaan tuli vain kiristämisen myötä enemmän ja enemmän ulos kolostaan. Kaularauta oli poikki!

Kaularauta katkeaa yleensä jommastakummasta päästä. Kaulan päästä otettiin muutama nauha pois, ja hienohampaisella sahalla sahattiin ohuet viillot puuhun.

Otelaudan pala poistettiin taltalla.

Aukosta näkyi katkenneen raudan pää ja sen kiinnityskohta. Soittimen tekijä oli aikoinaan hitsannut kaularaudan päähän poikittaisen raudanpätkän jonka tarkoitus oli pitää rauta paikoillaan. Tämä hitsisauma oli irronnut rautaa  liikaa kiristettäessä.

Raudan päähän porattiin reikä jonka läpi laitettiin ruuvi.Sen jälkeen koko hoito valettiin epoksiin.

Otelaudan pala liimattiin paikoilleen.

Lohkeamat täytettiin puupölyllä ja pikaliimalla.  Nauhat hiottiin ja kiillotettiin ja kitaraan tehtiin kaikki säädöt.  Tummassa puussa tämäntyyppiset korjaukset saadaan yleensä täysin näkymättömiksi.

Yläsatulan kompensointi

•21.08.2011 • 4 kommenttia

Yläsatulan kompensointi tarkoittaa kitaran yläsatulan siirtämistä kohti ensimmäistä nauhaa vireen parantamiseksi ensimmäisillä nauhoilla.

Vireongelmia ilmenee jossain määrin kaikilla kitaroilla, eli teräs-ja nylonkielisillä akustisilla, sähkökitaroilla ja sähköbassoilla. Ohuet kielet ja matalat viritykset pahantavat vireongelmaa. Tärkeimpien sähkökitaravalmistajien, Fenderin ja Gibsonin, mallit kehitettiin 1950-luvulla. Tällöin kitaristit käyttivät paksuja kieliä, e-kielen paksuus oli yleensä jotain 0,011″ ja 0,014″ välillä. 1960-luvun loppupuolella tapahtunut siirtyminen ohuempiin kieliin toi mukanaan vireongelmia. Gibson reagoi tähän 1970-luvulla siirtämällä kitaroissaan yläsatulaa n. o,5mm lähemmäksi ensimmäistä nauhaa, jolloin vireongelma pieneni. Fender sen sijaan ei tehnyt mitään, niinpä Fenderin Stratocaster ja Telecaster-kitarat ovat yleensä hieman epävireessä tällä alueella. Monet muutkin valmistajat,kuten vaikapa PRS ja Taylor, ovat huomanneet tämän ongelman ja siirtäneet yläsatuloitaan.

Tällä kertaa työn alla oli Radix Custom-kitara. Soittimessa on Fenderin mensuuri, 25,5 tuumaa. Matka yläsatulasta ensimmäiseen nauhaan on 36,4 mm, aivan niinkuin laskennallisesti pitääkin. Soittimessa oli 9-46 -kielisarja. Yläsatulan viimeistelyn jälkeen mitattiin vire toisella nauhalla. Useimmat kielet olivat ylävireessä, eniten G-kieli, joka oli n. 5 centtiä ylävireessä (centti on puolisävelaskeleen sadasosa).

Satula voidaan siirtää kokonaan esimerkiksi sahaamalla otelaudan päästä puuta pois n. 0,5 – 1 mm. Paras ja vireisin lopputulos saadaan kuitenkin tekemällä kielikohtaisesti kompensoitu yläsatula, jossa satulaa siirretään jokaisen kielen osalta juuri oikea määrä, G ja E-kieliä eniten, e- ja D-kieliä vähiten. Tässä on satulan etureunaan liimattu 1 mm leveä grafiittiliuska, joka on alustavasti muotoiltu .

Urat viimeistellään ja kielet pannaan paikoilleen. Tarkan viritysmittarin avulla tehdään satulan lopullinen muotoilu. Lpullisessa satulassa G-kielellä on kompensaatiota n. 1 mm ja vastaavast e-kielellä n. 0,2 mm.

Lopuksi tehdään vielä hienoviritys tallassa. Tämä soitin on nyt erittäin hyvin vireessä koko kaulan matkalta. Kuitenkin, jos siirryttäisiin käyttämään selvästi paksumpia kieliä, ja vaikkapa punottua G-kieltä, niin satulan kompensointi pitäisi tehdä uudestaan.

Kielikohtaisesti kompensoituja yläsatuloita myydään valmiinakin, Earvana on yksi valmistaja. Tietyissä kitaroissa ( ainakin jotkut ESP:n mallit) käytetään niitä tai vastaavia. Koska vaadittava konpensointi on kuitenkin riippuvainen monista asiosta, kuten kielten paksuudesta, nauhojen leveydestä, virityksestä ja kielten korkeudesta, paras lopputulos saadaan tekemällä satula ”mittatilaustyönä.”

On helppo testata, hyötyisikö sinun kitarasi yläsatulan kompensoinnista: viritä viritysmittarin avulla g-kieli puhtaaksi. Nyt, soita A saman kielen toisesta välistä. Jos ääni on mittarin mukaan vähänkin ylävireinen, niin kompensointi olisi paikallaan.

basson häiriösuojaus

•09.08.2011 • Jätä kommentti

Uusi Fender Precision-basso tuli huoltoon, ongelmat olivat tyypilliset: voimakas hurina sekä  liian korkealla olevat kielet.

Kun pleksi avattiin paljastui hurinan syy: häiriösuojaus puuttui kokonaan. Tällaisen soittimen hurina saattaa olla sietämättömän voimakasta, riippuen lähellä olevista valoista, muista sähkölaitteista, sekä paikan sähköistä yleensäkin (joissakin keikkapaikoissa on ns. ”huonot sähköt”, silloin kunnollinen häiriösuojaus on erityisen tärkeää).

Valmis häiriösuojaus. Pleksi sekä potikkakolo on vuorattu alumiinilla ja kuparilla, ylimääräiset maajohdot on poistettu.

Häiriösuojauksen jälkeen kaulaan tehtiin osittainen nauhojen hionta, nauhat 15-20 hiottiin matalammiksi. Kevyttä tatsia soittimeen ei yleensä ole mahdollista saada ilman nauhojen hiontaa.

Hionnan jälkeen nauhat pyöristetään…

…ja kiillotetaan peilikiiltoon.  Soitin on nyt hurinaton ja kevyt soittaa, G-kielen korkeus 12:lla nauhalla on 1,8 mm ja E-kielen 2,5 mm.

Soitinten tyyppivikoja: Gibson LP

•30.07.2011 • Jätä kommentti

Yläsatulat ovat Les Paul-kitaroiden tyypilinen ongelmakohta. Useimmissa muissa kitaramalleissa yläsatula on liian korkea, Gibsoneissa se on yllättäin usein liian matala. Tuntuu, että satulan yläpinta ja urat on viilattu mahdollisimman mataliksi tilanteessa, jossa kaulassa on notkoa n. 0,3 – 0,5 mm. Kun tällaisen kaulan suoristaa niin että notkoa on vähemmän, esimerkiksi 0,1mm, niin sekä satulan yläpinta että urat ovat liian matalat. Tässä tapauksessa taas G-kielelle oli tullut kaksi uraa joista syvempi, se jossa kieli on, on väärässä kohdassa, liian lähellä H-kieltä. Tämä kitara tuli suoraan kaupasta, eli ylimääräinen ura oli tehtaan jäljiltä. Toisaalta, kaikille sattuu virheitä. Tämän viilan lipsahduksen korjaaminen tehtaalla olisi tarkoittanut satulan poistamista, uuden asentamista sekä koko kaulan lakkaamista uudelleen (koska Gibsoneissa sekä väri että lakka ruiskutetaan satulan asennuksen jälkeen).

Lähikuva tilanteesta.

Satula sivultapäin. Kuvassa näkyy  kohta jossa kaulan punaruskea väri peittää valkoisen satulan alaosan. Kuvassa näkyy myös toinen Gibsonin ongelma: huonosti tehty pintakäsittely. Kaulan punaista väriä on jäänyt osittain reunalistan päälle. Tällaista ei  näe japanilaissa tai korealaisissa kitaroissa, suomalaisista puhumattakaan! Ylipäätään Gibsonin käyttämä  lakka on pehmeää, kaulat tuntuvat helposti nihkeiltä. Tähän ongelmaan saa helpotusta hiomalla kaulan himmeäksi esimerksi hienolla teräsvillalla tai vesihiomapaperilla. Pysyvämpi ratkaisu on lakata kaula uudestaan.

Uusi Slipstone-satula.

Satulan ura on syvemmällä kuin otelaudan ja reunalistan alapinta. Uuden satulan kanssa tämä ero tulee näkyviin (vrt. sivukuva alkuperäisestä satulasta). Olisi tietysti vielä mahdollista sävyttää satulan alareuna vastaamaan kaulan sävyä…

Tässä kitarassa myös nauhan päiden viiste oli viilattu liian pitkälle, jolloin ylä-e-kieli helposti luiskahtaa reunan yli. Henkilöllä joka on tämän kitaran tehtaalla viimeistellyt, ei välttämättä ole ollut paras päivänsä…

Schecter omen-6

•03.07.2011 • 3 kommenttia

Kiinalaiset soitinvalmistajat eivät lakkaa yllättämästä. Tämä Schecter-kitara näytti päällisin puolin ihan hyvältä. Kaulaa irrotettaessa paljastui kuitenkin yllätys:

Kaulankiinnitysruuvit oli vedetty puusta läpi piittaamatta siitä, että reiätkin olisi ollut valmiina!

Uudet reiät olivat vanhojen vieressä, kaulapuu oli myös haljennut ruuvin voimasta. Tehtaassa, missä tehdään tällaista jälkeä täytyy kiireen olla melkoinen!

 

 

Levin model 4 Orchestra

•22.06.2011 • Jätä kommentti

Tähän Levinin kokopuiseen orkesterikitaraan vuodelta 1956 tehtiin uusi plektrasuoja, alkuperäinen oli kadonnut vuosien varrella. Levinistä on onneksi hyvin tietoja saatavilla. Osoitteesta http://www.vintage-guitars.se/  löytyi kuva samanlaisesta kitarasta jossa oli plektrasuoja tallella.

Levinin kitarat ovat vielä jossain määrin aliarvostettuja vaikka ne eivät laadultaan jää lainkaan jälkeen vastaavista amerikkalaisista soittimista.

UUDET SOITINRAKENTAJAMESTARIT

•20.06.2011 • Jätä kommentti

Toukokuun lopussa Ikaalisissa myönnettiin diplomit uusille soitinrakentajamestareille. Kuvassa vasemmalta: Jyrki Kostamo, Tomi Korkalainen, Pekka Lovikka, Sampo Leppävuori, Tapani Kärnä ja Veijo Rautia.

2-TOIMISET KAULARAUDAT

•06.05.2011 • Jätä kommentti

Useimmat soitinvalmistajat ovat nykyään siirtyneet käyttämään 2-toimisia kaularautoja. Ne näyttävät ulospäin samanlaisilta kuin perinteiset raudatkin.  Perinteinen kaularauta suunniteltiin korjaamaan kielten vedosta aiheutuvaa kaulan menemistä notkolle. 2-toimisen raudan  avulla pystyy myös korjaamaan kaulan liiallista kuperuutta. Tämä on etu nykyaikaisissa ”tehotuotetussa” kitaroissa, joissa puita ei ole riittävästi kuivattu. Puussa, joka ei ole saanut rauhassa asettua kuivauksen jälkeen, on jäljellä jännityksiä, jotka saattavat vääntää kaulaa väärään suuntaan.

2-toimisen kaularaudan ongelma on se, että sen voima kohdistuu epätasaisesti kaulaan. Usein rautaa kiristettäessä otelautaan tulee ”patti”  toisen ja kolmannen nauhan kohdalle. Tällaisessa kitarassa on hiottava nauhoja tältä kohtaa, jotta saadaan nauhojen yläpinnan linja suoraksi. Tämän toimenpiteen joutuu usein suorittamaan käyttöönottosäädön yhteydessä. Kieli kerrallaan siirretään syrjään ja nauhat viilataan oikealle korkeudelle. Kuvassa näkyy nauhoista irronnutta metallipölyä otelaudan pinnassa. Lopuksi kielet poistetaan, nauhat pyöristetään ja kiillotetaan ja soitin varustetaan uusilla kielillä.

KOLHUN PAIKKAUS

•03.05.2011 • 4 kommenttia

Tämä kiiltävänmusta Les paul Studio oli saanut kolhun kylkeensä. Lakka oli lohjennut ja allaoleva puu tullut näkyviin.

aluksi kuoppa täytettiin mustalla epoksilla.

Kun epoksi oli puolittain kovettunut, päälle levitettiin runsas kerros vaseliinia.

Pinta hangattiin sileäksi kovalla akryyliklossilla.

Seuraavana päivänä pinta puhdistettiin ja hiottiin kevyesti.

Ympäröivä alue suojattiin teipillä.

Kitaran kylkeen ruiskutettiin 5 kerrosta kiiltävää polyuretaanilakkaa.

Lakan kuivuttua pinta hiottiin vesihiomapaperilla ja kiillotettiin kiillotustahnalla. Kolhu on nyt täysin piilossa. Epoksin hyvä puoli on se, ettei se kutistu ajan myötä, eli paikkauksen rajat eivät tule myöhemminkään näkyviin.

Puun öljykäsittely

•29.04.2011 • 2 kommenttia

Miellyttävä tapa viimeistellä soittimen pinta on käyttää öljyä.  Perinteinen pellavaöljyvernissa ei ole kovin suositeltava, se imeytyy helposti turhan syvälle puuhun, ja kuivuminen kestää viikkoja. Parhaita ovat kovettuvat öljyt, kuten Danish Oil tai Tru-Oil. Tru-Oil on aseiden tukkien käsittelyyn kehitetty öljy, eräänlainen lakan ja öljyn välimuoto. Sillä voi saada halutessaan myös kiiltävän pinnan levittämällä riittävän monta kerrosta.

Tällä kertaa käsiteltiin lepästä ja loimuvaahterasta valmistettu Jazzmaster-tyyppinen kitaran runko.

Öljy korostaa hienosti kannen loimuja. Öljyä levitetään ohut kerros, ylimääräinen öljy pyyhitään pois, tarkoitus ei ole imeyttää öljyä puuhun.

 Jokaisen kerroksen välissä tehdään kevyt välihionta. Tässä tapauksessa haluttiin puun huokoset umpeen, joten kerroksia tuli kymmenkunta.

Viimeisen kerroksen kuivuttua pinta hiotaan hienolla teräsvillalla tai vastaavalla. Lopuksi pinnan voi vielä halutessaan vahata.

Valmis pinta on kulutusta kestävä ja myöskin helposti korjattavissa levittämällä lisää öljyä.

HÖFNER CLUB 60

•16.04.2011 • Jätä kommentti

Tämä Höfner malli 128 (Club 60) 60-luvun alkupuolelta tuli huoltoon. Saksassa malli oli Höfner 128, vientimalleissa Hofner Club 60. tämä kitara on siitä poikkeuksellinen, että siinä on ääniaukot.

Tämä kitara oli surullinen esimerkki  ”tein itse ja säästin” -korjauksesta. Murtunut kaula oli liimattu epoksilla väärään asentoon.

Kun kielet ovat  näin korkealla, soittaminen on käytännössä mahdotonta.

Vaikka sauma näytti näin avoimelta, epoksi piti kaulan tiukasti paikoillaan.

Epoksiliimaan ei tehoa oikein lämpö eikä kosteuskaan. Silti, muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin höyryttää saumaa riittävän paljon ja repiä kaula väkisin irti. Aluksi porataan reikä, josta höyryä ohjataan litokseen.

Pitkällisen höyryttämisen jälkeen kaula lähti irti, rungosta irtosi myös paloja. Kannesta, otelaudan alta paljastui punaruskea lakka,  ilmeisesti kitaran väri oli alunperin ollut sunburst, kaulan liimauksen jälkeen väri oli kuitenkin hiottu pois ja lakattu kirkkaalla lakalla.

Merkintöjä kaulassa: ilmeisesti nimikirjoitus sekä numero 610.

Liitos korjattiin, kaula liimattiin oikeaan kulmaan sekä tehtiin kevyt pintakäsittely mustalla lakalla.

Mikrofonin kääntöpuoli.

Kitaran nauhat hiottiin sekä tehtiin muut tarvittavat säädöt.  Aito Höfner-talla  löytyi Thomannilta.

Lakkapinnat puhdistettiin. Juotokset tarkistettiin ja potentiometrit puhdistettiin. Kitara on valmis soitettavaksi.

OSITTAINEN KAULAN OIKAISU

•31.03.2011 • 2 kommenttia

Suomen ilmasto on haasteellinen soittimille. Yksi tyypillisimmistä kuivuudesta aiheutuvista ongelmista akustisilla kitaroilla on otelaudan taipuminen kaulan liitoskohdassa. Puu on elävää materiaalia, se kutistuu ja laajenee ilmankosteuden muutosten mukaan. Kitaran ensimmäisenä talvena Suomessa, tyypillisesti tammi-helmikuussa otelautaan kehittyy kohouma kaulan liitoskohtaan. Samalla kaula taipuu taaksepäin. Kielet joutuvat lähemmäksi nauhoja ja alkavat säristä liitoskohdan ympäristössä. Joskus ongelma korjaantuu nauhoja hiomalla ja alasatulaa korottamalla. Joskus taas, kuten tässä, joudutaan tekemään osittainen kaulan oikaisu: osa nauhoista otetaan pois ja otelauta hiotaan suoraksi.

Jäljellä olevien nauhojen päälle asetettu viivoitin näyttää kuinka paljon otelaudasta pitää poistaa materiaalia.

Karkea työstö tehdään siklillä.

Siklin jäljet hiotaan pois.

Nauhat laitetaan takaisin paikalleen, hiotaan ja kiillotetaan. Otelauta öljytään ja kitara säädetään.

Kun kaula on kerran oikaistu niin ongelma ei enää uusiudu.

VANHA JAZZMASTER

•27.03.2011 • Jätä kommentti

Tämä 48 -vuotias Fender Jazzmaster käväisi ylläpitohuollossa.

Tässä kuvassa näkee hyvin, kuinka paljon selluloidiplexi on kutistunut tuossa ajassa. Plexin alla oleva metallilevy on tullut näkyviin, kaulan ja plexin välissä on iso rako, ja ruuvinreiät puussa ja plexissä ovat aivan eri kohdissa.

Virityskoneistot ovat hapettuneet tyylikkäästi. Ruostekin voi olla kaunista!

Häiriösuojaus on toteutettu mallikelpoisesti.  Uusissa kitaroissa ei juuri koskaan näe näin huolellista työtä.

Kielenpidin.

 

 

 

 

 

MANDOLIINIBANJO

•25.03.2011 • 2 kommenttia

Tämä vanha mandolinibanjo oli päässyt huonoon kuntoon. Kalvo oli rikki, kalvon kiristimiä puuttui, otelauta oli kiero, nauhat olivat enimmäkseen irti ja lavassa oli halkeama.

Aliksi soitin purettiin osiin. Uusi kalvo tehtiin poronnahasta, joka tilattiin Kemin Nahkatarvikkeesta. Kalvoa liotetaan vedessä niin että se pehmenee. Pehmennyt kalvo kierretään kehyksen reunan ympärille ja annetaan kuivua.

Joskus puuttuvia osia joutuu improvisoimaan. Puuttuvat kalvon kiristimet valmistettiin rautakaupasta löytyneestä nupista/vetimestä  ja 4mm akseliteräksestä. Nuppi sahattiin poikki ja siihen tehtiin reikä. Akseliteräkseen tehtin kierteet ja se taivutettiin sopivan muotoiseksi.

Puglisin mandoliinitehdas Cataniassa Sisiliassa perustettiin vuonna 1880 ja toimi toiseen maailmansotaan asti. Tämä soitin on todennäköisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta.

Pahimmat kieroutumat otelaudasta oikaistiin, irronneet nauhat liimattiin kiinni ja hiottiin. Soitin kasattiin ja säädettiin. Mandoliinibanjo on melko harvinainen soitin joka nykyään on jäänyt lähes täysin pois käytöstä.  Omistajan mukaan tämä soitin oli ollut 80 vuotta soittamatta!

rahisevat potentiometrit

•06.03.2011 • 1 kommentti

Jos kitaran tai basson voimakkuus- tai sävynsäätöpotentiometreissa on häiriöitä, rahinaa tai muuta sellaista, se saattaa johtua pölystä ja liasta niiden sisällä.  PRF-puhdistusaineella  nämä oireet useinkin poistuvat.  Ainetta suihkutetaan potentiometrin sisälle kyljessä olevasta aukosta ja  nuppia pyöritetään muutamia kertoja voimakkaasti. Mikrofoninvalitsimessa esiintyvät häiriötkin usein poistuvat tällä: ainetta suihkutetaan kytkimeen  ja vipua heilutetaan nopeasti edestakaisin muutamia kymmeniä kertoja, näin kontakteissa olevat hapettumat poistuvat ja kytkin toimii taas. Jos käsittely ei auta, on komponentti vaihdettava. CRC:tä, WD40:tä tai sen tyyppisiä aineita ei pidä elektroniikkakomponentteihin käyttää, ne auttavat kyllä hetken, mutta niissä oleva rasva kerää vähitellen pölyä ja tilanne pahenee myöhemmin entisestään.

PRF 7-78 toimii myös esimerkiksi tarrojen irroittamisessa erilaisilta pinnoilta. Hyvää stuffia!

Soitinten tyyppivikoja: EPIPHONE

•05.03.2011 • 2 kommenttia

Epiphone Les Paul-kopiot ovat monelta osin aivan esikuvansa Gibsonin veroisia. Käytetyt puut ovat asiallisia, pintakäsittely on yleisesti ottaen tehty paremmin kuin alkuperäisissä. Myös virityskoneisto toimii niinkuin pitääkin.

Sen sijaan Epiphonen käyttämä muovinen yläsatula on ainakin tietyissä malleissa huono. Kielet tarttuvat siihen kiinni ja menevät soittaessa ylävireeseen, näin tapahtuu erityisesti G- ja H-kielillä. Satulan uria voi kiillottaa ja laittaa niihin teflon- tai grafiittiliukastetta, paras vaihtoehto on kuitenkin tehdä uusi yläsatula liukkaammasta materiaalista.

Toinen kohta, missä on liikaa kitkaa, on talla. Tallapalojen metalli on liian pehmeää, lisäksi urat on muotoiltu liian syviksi ja teräviksi. Jos on ongelmia vireessä pysymisen kanssa, niin tallapalat kannattaa vaihtaa esim. Graph Techin paloihin, tai vaihtaa koko talla parempaan.

SÄHKÖBASSON RAKENNUS

•16.02.2011 • 2 kommenttia

Valmistan soittimia tilauksesta, jonotusaika on melko pitkä, mutta maksuton…  Suunnittelen kaikki soittimet yhdessä asiakkaan kanssa, toisin sanoen jokainen soitin on uniikki, tehty tilaajan maun mukaan ja käteen sopivaksi. Tällä kertaa kohteena oli lyhytskaalainen jazzbasso pienikokoiselle ihmiselle. Lyhytskaalaiset bassot ovat ongelmallisia koska kielet niissä ovat  löysällä ja soundi jää epämääräisen pyöreäksi. Markkinoilla olevat lyhytskaalaiset bassot ovat yleensä  30 tuuman skaalalla (normaali basson skaala on 34 tuumaa). Skaalan pituudeksi päätettiin tässä soittimessa laittaa 32 tuumaa jotta saataisiin soundissa säilytettyä mahdollisiman paljon jazzbasson ominaisuuksia.

Tässä oli lähtötilanne: ruotsalaista tervaleppää, kanadalaista vaahteraa sekä eebepuuta, kaikki huolella kuivattuja.

Runko- ja kaulapuut on höylätty oikeaan paksuuteen ja liimattu. Ulkomuodot, kaulatasku, mikinkolot, potikkakolo ja kaularaudan ura on jyrsitty. Runko on n. 96% alkuperäisen koosta, rungon paksuus 39 mm. Kaulan leveys on sama kuin Jazzbassossa.

Kaularauta on paikoillaan, kuten myös 4 mm kiilateräsjäykisteet. Nauhaurat on sahattu.

Otelauta on liimattu ja muotoiltu kaulan mukaisesti.

Kaulan paksuus ja profiili kopioitiin tilaajan Vigier-bassosta. Karkeaan työstöön käytetään perinteistä veistorautaa.

Muoto viimeistellään kavahöylällä, raspilla ja hiomapaperilla.

Toivottu profiili oli kopioitu akryylilevylle, jonka avulla tarkistetaan lopullinen muoto.

Kaulan muotoilu on valmis.

Otelaudan kaarevuus hiotaan nauhahiomakoneella.

Otelaudan viimeistelyhionnan jälkeen asennetaan otelautamerkit. Tällä kertaa käytettiin  kellertävää awabi-helmiästä. Otelauta nauhoitettiin StewMac 154 -nauhalla.

Rungon contourit tehdään veistoraudalla, kavahöylällä, raspilla ja hiomapaperilla.

Valmis runko edestä…

… ja takaa.

Tässä vaiheessa runko on jo pohjalakattu, sävytetty ja pintalakattu. Kun lakka on kuivunut tarpeeksi, se hiotaan. Ennen kiillotusta pinnan on on oltava tasainen, jotta saadaan peilikiilto aikaiseksi.

Kaulakin on jo lakattu ja logo kiinnitetty.  Kiristimet ovat Gothin erikoiskeveää mallia.

Kiiltoa…

… ja kiiltoa.

Mikrofonit ovat käsin käämityt Joe Bardenit. Basson soundi on napakka eikä lainkaan mutainen kuten pikkubassoissa yleensä. Huiluäänet irtoavat kirkkaasti ja sointi on tasapainoinen ja rehellinen…

Pienen kokonsa ja keveytensä ( 3950 g) tätä bassoa on miellyttävä pitää sylissä.

Pientä ulkoilua ennen lähtöä uuteen kotiin.

Asiakkaan kommentit viikkoa myöhemmin:

 

Moi,
kyllä on upea tämä basso! Mahtava soundi, hyvä soittaa,tuo parin tuuman kaulan lyhennys helpottaa ylettymistä ihan älyttömän paljon.
Kiitos!!!
Terv, Mira

 

 

 

 

LANDOLA V-64

•13.02.2011 • 6 kommenttia

Vanha Landola 60- ja 70-lukujen taitteesta oli pääsyt huonoon kuntoon. Kaulan kulma oli alusta pitäen ollut virheellinen, lisäksi vuosien varrella soitin oli kulut ja kauhtunut. Kielet olivat liian korkealla, onneksi myös talla oli todella paksu, joten sitä voitiin ohentaa ja saada näin kielet sopivalle korkeudelle. Alkuperäinen puinen säädettävä alasatula säilytettiin, vain säätöruuvit otettiin pois ja satulasta tehtiin kiinteä. Alkuperäisen muovisen kitisevän ja nitisevän yläsatulan tilalle tehtiin uusi luusatula.  Nauhat hiottiin ja lakkapinnassa olleita kolhuja ja kulumia paikkailtiin. Virityskoneisto vaihdettiin uusiin, mutta vintage-henkisiin van Gent -koneistoihin, myös tallanastat uusittiin. Kun kielet oli saatu tarpeeksi alas, myös vire tuli aivan riittävän hyväksi. Vanhoissa Landoloissa on oma persoonallinen, miellyttävän pehmeä soundinsa!

KAULARAUDAN SÄÄTÖ

•05.02.2011 • 15 kommenttia

Kitaran tai basson kaularaudan säätö on toimenpide, joka olisi hyvä jokaisen soittajan hallita. Kaulanraudan säätömutteri sijaitsee kaulan jommassakummassa päässä.

Koska kaula on puuta, se elää vuodenaikojen vaihtelun mukaan. On suuria eroja siinä, kuinka paljon eri kaulat elävät. Toisia kauloja ei tarvitse juurikaan säätää, toisissa kauloissa on selvä kesä- ja talviasento. Kaulasta ei pysty päällepäin näkemään onko se ”eloisa” vai stabiili.

Akustista teräskielistä kitaraa säädetään usein ääniaukon kautta. Nylonkielisissä kitaroissa ei yleensä ole säädettävää kaularautaa.

Uuden soittimen mukana tulee yleensä sille sopiva säätöavain. Jos sinulla ei ole sopivaa säätöavainta, käy hakemassa sellainen lähimmästä soitinliikkeestä.

Perinteinen tapa tarkastella kaulan suoruutta on sihdata kaulan päästä. Tarkempi  tapa on hankkia 50- tai 60 cm pitkä jäykkä teräsviivotin. Soitin asetetaan soittoasentoon (ei siis pöydälle selälleen) ja viivotin astetaan nauhojen päälle. Tällä tavoin tarkastellaan jokaisen kielen linja erikseen. Apuna voi käyttää pöytälamppua, jonka valo heijastetaan pöydän kautta. Pöydän pinta toimii valaisimena!

Jos kaula on notkolla niin säätömutteria kiristetään.

Noin neljäsosakierros on sopivasti, sitten tarkastellaan kaulaa uudestaan viivottimen kanssa. Rautaa kiristetään kunnes haluttu kaarevuus saavutetaan. Kaulan suoruus on pitkälti myös makuasia. Nyrkkisääntö on kuitenkin, että mitä alemmas haluaa kielet, sitä suorempi pitää kaulan olla. Sähkökitarassa voi kaulan sääää lähes täysin suoraksi. Jos soittaa roimalla otteella, täytyy notkoa lisätä. Tällöin viivotin on kaulan keskikohdalla n. 0,2 mm – 0,3 mm päässä nauhoista. Sähköbasso tarvitsee enemmän notkoa, yleensä sopiva määrä on n. 0,3 – 0,5 mm.

Erilaisia kaularaudan  säätövälineitä:  6-koloavain kokoa 1/8 tuumaa; 4 mm; 3/8 tuumaa ja 5 mm. Piippuavain 7 mm ja 8 mm sekä tavallinen ruuvitaltta.

 

HYÖDYLLINEN KYTKENTÄ

•29.01.2011 • Jätä kommentti

Stratocasterin tyypillinen ongelma on liian kireäsoundinen tallamikrofoni. Usein se korjataan vaihtamalla tallamikrofoniksi tuhdimpisoundinen humbuckeri, esim Little ’59 tai vastaava. On kuitenkin muitakin tapoja muokata soundia kuin vaihtaa mikrofoni. Helppo tapa tuoda lisää lämpöä tallamikrofonin soundiin ja monipuolistaa soundivalikoimaa on muuttaa  kytkentää niin, että kolmas potikka (potentiometri)  on ns. ”add neck” -potikka. Tässä voidaan käyttää Fenderin NO-LOAD- potikkaa tai aivan tavallista 250K potikkaa hieman modifioituna.

NO-LOAD potikka asennettuna. Kaulamikrofonin signaali ohjataan potentiometrin keskimmäiseen korvaan, ja reunimmaisesta takaisin kytkimelle.

Ulospäin kytkentä näyttää tältä, eli täysin originaalilta. Käytössä on nyt kaksi uutta, käyttäkelpoista soundia, eli kaula – ja tallamikrofonit yhdessä, ja kaikki kolme mikrofonia yhtä aikaa. Lisäksi, kun kaulamikrofonin  mukaantuonti toteutetaan potikalla eikä kytkimellä, saada efekti portaattomaksi, ts. kaulamikrofonia voi säätää mukaan sen verran kuin halutaan.

Potikoiden järjestys on nyt  siis: MASTER VOLUME, MASTER TONE, ADD NECK.

basson muuttaminen nauhattomaksi

•23.01.2011 • Jätä kommentti

Basson muuttaminen nauhattomaksi on varsin yleinen toimenpide. Yleensä se tehdään ruusupuu- tai eebenpuuotelaudoille, tällä kertaa kuitenkin kyseessä on vaahteraotelautainen  soitin. Aluksi nauhat ja satula poistetaan.

Uriin liimataan viilut, pinta  hiotaan sileäksi.

Satula madalletaan sopivan korkuiseksi, kielet pannaan paikoilleen.

Soitin viritetään, kaula säädetään suoraksi. Pitkällä viivottimella katsotaan jokaisen kielen kohdalla koholla olevat kohdat. Ne merkitään otelautaan ja hiotaan tasaiksiksi. Soitin viritetään uudestaan ja soittamalla etsitään vielä loputkin pienet epätasaisuudet. Hiotaan uudestaan.  Tätä jatketaan, kunnes kaula soi puhtaasti koko matkalta.

Koska kyseessä on vaahteraotelauta, se täytyy pinnoittaa. Tässä levitetään ohennettua epoksia otelaudan pintaan. Ylimääräiset pyyhitään pois ja annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan kaksi kertaa.

Kuivunut pinta hiotaan sileäksi hienolla vesihiomapaperilla ja teräsvillalla.

Valmis basso säädettynä.

 

 

kuiva sisäilma

•12.01.2011 • 1 kommentti

Suomen talvi on ankara myös soittimille. Suurin osa kaupoissa myytävistä kitaroista on tehty aivan toisenlaisissa ilmasto-olosuhteissa. Liiallinen kosteus ei Suomessa juuri koskaan ole ongelma, mutta liiallinen kuivuus kylläkin. Kokopuukantisissa akustisissa kitaroissa on vaarana kannen halkeaminen kuivuuden seurauksena. Tämä Martin 000-malli oli alkanut oireilla pakkasten tultua.

Kansi oli painunut kuopalle, kielet olivat melkein nauhoissa kiinni. Kansi ei ollut onneksi vielä haljennut, sekin olisi ollut todennäköisesti  pian edessä.

Kitara pantiin takaisin laukkuun kostuttimen kanssa.  Viikon päästä, kun kansi oli tarpeeksi suoristunut, tehtiin soittimelle korkeampi alasatula talvella käytettäväksi  sekä muut tarvittavat säädöt.

Ilman suhteellinen kosteus voi talvella Suomessa laskea jopa alle 20 %:n. Suositeltava huonekosteus olisi kitaroille kuitenkin n. 40%. Jos soittimia säilytetään suljetussa huoneessa, voi hankkia ilmankostuttimen ja kosteusmittarin, muussa tapauksessa on syytä hankkia jonkinlainen soitinkohtainen kostutin, joko ääniaukkoon tai laukkuun tuleva.

Munkers M-4810

•02.01.2011 • 16 kommenttia

Munkers-Landola M-4810 vaati vähän perusteellisempaa huoltoa.

Kaulan päässä olevan sarjanumeron perusteella kitara on n. vuodelta 1950. Se oli aikaa  jolloin suunnilleen kaikki oli kortilla. Ulkomaisia ylellisyystavaroita, kuten kitaroita ei tuotu Suomeen.

Ensimmäinen työ oli kaulan irroitus. Se lähti helposti irti, vanha liima oli aikojen kuluessa hapertunut. Kaula ja runko merkattiin Munkersilla näin. Reikä on peruja aikaisemmasta korjauksesta. Tämän kitaran  otelauta on pyökkiä joka on pinnoitettu ruusupuuviilulla.

Sama merkintä kuusipuisessa kaulankiinnitysblokissa.

Kaula liimattiin oikeaan kulmaan. Nauhat hiottiin. Myös törröttävät nauhan päät hiottiin.

Kannessa oli muutamia halkeamia. Näissä pikkuMunkerseissa oli yleensä kokopuukansi.

Vanha lakka oli myös halkeillut ikävästi.

Halkeamat korjattiin värillisellä epoksilla, pinta puhdistettiin ja puleerattiin. Uusi ylä- ja alasatula tehtiin luusta, kitara säädettiin herkkäsoittoiseksi.

Vanhoihin kitaroihin ei kannata laittaa kovin paksuja kieliä. Silk&Steel -kielissä on pienempi veto kuin tavallisissa pronssikielissä, siksi ne ovat hyvä vaihtoehto tämäntyyppisissä kitaroissa.

 

 

 

 

 

 

tilastot- 2010 in review

•02.01.2011 • Jätä kommentti

WordPress-blogialusta lähettää vuodenvaihteessa tilastoja bloginpitäjille. Kitaratohtori-blogi on nyt ollut toiminnassa vuoden. Aloittaessani arvelin, että kävijöitä tulisi olemaan ehkä 0-5 päivässä. Tilastojen mukaan ensimmäisen vuoden aikana tätä blogia on käyty katsomassa n. 24 00 kertaa! Olen erittäin positiivisesti yllättynyt blogin suosiosta. Kiitos kaikille lukijoille ja Soivaa Uutta Vuotta!

 

The stats helper monkeys at WordPress.com mulled over how this blog did in 2010, and here’s a high level summary of its overall blog health:

Healthy blog!

The Blog-Health-o-Meter™ reads This blog is on fire!.

Crunchy numbers

Featured image

The average container ship can carry about 4,500 containers. This blog was viewed about 24,000 times in 2010. If each view were a shipping container, your blog would have filled about 5 fully loaded ships.

In 2010, there were 37 new posts, growing the total archive of this blog to 39 posts. There were 307 pictures uploaded, taking up a total of 394mb. That’s about 6 pictures per week.

The busiest day of the year was September 6th with 273 views. The most popular post that day was Tietoja minusta.

Where did they come from?

The top referring sites in 2010 were musitec.fi, fi.wordpress.com, facebook.com, google.fi, and kitaratohtori.wordpress.com.

Some visitors came searching, mostly for kitaratohtori, kitaran nauhojen vaihto, nitroselluloosalakka, kitaran säätö, and kitaran maalaus.

Attractions in 2010

These are the posts and pages that got the most views in 2010.

1

Tietoja minusta November 2009
6 comments

2

sähkökitaran säätö April 2010

3

Fender Jaguar maalaus May 2010
2 comments

4

Vanhan LEVIN-kitaran kunnostus December 2009
2 comments

5

Nauhojen Vaihto vaahteraotelauta December 2009

Fender Mustang v.1965

•28.12.2010 • 1 kommentti

Tämä Fender Mustang vuodelta 1965 tuli nauhojen vaihtoon ja häiriösuojaukseen. Väri on ilmeisesti alunperin ollut Daphne Blue, nyttemmin selluloosalakan kellastumisen johdosta ennemminkin oliivinvihreä…

Kauniisti halkeillutta lakkaa lavan takaosassa.

Kaulataskussa näkyy jäljet kiinityskepistä, jossa kitara on ollut kiinni maalauksen ja lakkauksen aikana. Alimmaisena näkyy keltainen pohjaväri, tästä kitarasta on ehkä alunperin pitänyt tulla sunburst? Alkuperäinen sininen väri on säilynyt melko hyvin kaulan alla.

Mikrofoninkolojen pohjassa on messinkilevyt, pleksissä ei ole mitää häiriösuojausta. Nykyaikana tämäntasoinen häiriösuojaus ei enää riitä, erilaisia häiriöitä aiheuttavia sähkölaitteita, loisteputkia, näyttöpäätteitä ym.  on niin paljon.

Mikrofonien pohjassa on päivämäärä,  13.11.1965.

Mikrofoni- ja kontrollikolojen reunat vuorattiin alumiinilla ja kuparilla, yleismittarilla tarkistettiin että kaikki vuoraukset olivat toisiinsa yhteydessä.

Pleksin takaosa pinnoitetaan alumiinilla. Kun pleksi pannaan paikoilleen, alumiinivuoraukset koskevat toisiinsa ja muodostavat yhtenäisen, häiriöiltä suojaavan häkin.

käyttöönottosäätö

•12.12.2010 • Jätä kommentti

Joskus uuden kitaran soittokuntoon saamisessa joutuu tekemään paljonkin töitä. Tämä ”tehty Ylpeydellä Amerikassa” Vintage Original Spec series Gibson Les Paul tuli käyttöönottosäätöön suoraan oston jälkeen musiikkiliikkeestä.

Kielten korkeus oli säädetty sopivaksi  (e= 1,6mm 12:lla nauhalla), kaula oli kuitenkin notkolla n. 0,5 mm joka on liikaa.  17. nauhasta ylöspäin kielet särisivät melko pahasti.

Kaularautaa kiristettiin jotta ylimääräinen notko saataisiin poistettua.

Tällä kertaa ilmaantui kuitenkin ongelma: kaulaa ei saatu suoraksi kaularaudan avulla. Viivotin koskee nauhoihin vain 7.nnen nauhan ympäristössä ja viimeisillä nauhoilla. Ensimmäisen nauhan kohdalla viivotin on jo selvästi irti nauhoista…

… ja kaulan liitoskohdassa on selvä kuoppa. Tällaisesta ongelmasta on kaksi tapaa selvitä: joko nostetaan kielet niin ylös etteivät ne enää särise (näin tehtiin yleensä 70-luvulla, kun kitarahuoltoja ei Suomessa juurikaan ollut) tai hioa nauhat. Päädyttiin jälkimmäiseen ratkaisuun.

Pienen harkinnan jälkeen päädyttiin siihen, että ainakin ensimmäinen nauha taytyy vaihtaa korkeammaksi. Uusi nauha leikattiin täsmälleen alkuperäisen nauhan mittaiseksi.

Uusi nauha laitetaan paikoilleen niin, että reunalistassa oleva nipukka säilyy ehjänä. Terävät kulmat poistuvat loppuhionnassa.

Yläsatulaa jouduttiin myös tietysti korottamaan.

Viimeisiä nauhoja jouduttiin hiomaan melko paljon.

Hionnan jälkeen nauhat kiillotettiin. Nyt kaula saatiin suoraksi, kielet säädettiin korkeudelle e=1,3 mm ja E= 1,8 mm 12:lla nauhalla.

Kaiken kaikkiaan  siis kolme ensimmäistä nauhaa vaihdettiin, 7.- 10.  nauhan alueelta nauhoja hiottiin n. 0,2 mm, viimeisten nauhojen kohdalta n. 0,5 mm,

aikaa kului yhteensä lähes kolme tuntia. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen, kitara saatiin erittäin herkkäsoittoiseksi.

Useimmiten käyttöönottosäädössä joudutaan nykyään nauhoja kevyesti hiomaan,  se, että nauhoja täytyy vaihtaa, on kuitenkin poikkeuksellista.

 

 

 

 

Nauhojen vaihto Gibson Les Pauliin

•28.11.2010 • 2 kommenttia

Poiketen muista kitaranvalmistajista Gibson laittaa reunalistan kitaroihinsa vasta nauhojen asennuksen jälkeen. Ylimääräinen listamateriaali raaputetaan pois,  reunalista peittää nauhojen päät. On kolme tapaa laittaa uudet nauhat tällaiseen kitaraan: a) nipukat reunalistasta hiotaan pois ja nauha laitetaan listan päälle tai b) uudet nauhat leikataan täsmälleen samanpituiseiksi kuin vanhat, tai c) reunalistat vaihdetaan uusiin ja kaula lakataan samalla uudestaan. b ja c -vaihtoehdoissa kitara säilyy alkuperäisen oloisena, työtä on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin a-vaihtoehdossa. Useimmiten  noudatetaan a-vaihtoehtoa.

Nauhat poistetaan. Gibson laittaa puuliimaa nauhojen uriin  nauhoittamisen yhteydessä, se täytyy saada pois ennen kuin uudet nauhat voidaan asentaa.

Hammaslääkärin karveri on tässä kätevä työkalu.

Tässä sahataan nauhasahalla, josta osa terästä on katkaistu pois.

Otelautaan merkitään kohdat, mistä täytyy hioa puuta.

Kun otelauta on hiottu suoraksi, poistetaan uusien nauhojen päistä osa ruotoa.

Jos nauha on liian löysä urassaan, siihen tehdään lisää hammastusta esim. tällaisilla pihdeillä.

Näillä hampailla nauha pureutuu tiukasti kiinni otelautaan.

Laitan nauhat paikoilleen perinteisellä vasarametodilla.

Nauha pohjassa.

Tarkistus 0,05 mm rakotulkilla.

Nauhojen alle imeytetään  hieman vedenohutta pikaliimaa ja ylimääräinen pyyhitään pois asetoniin kastetulla pumpulipuikolla. Ylimääräiset nauhanpäät katkaistaan, nauhanpäihin viilataan viiste, terävät kulmat pyöristetään. Nauhat hiotaan ja kiillotetaan. Lopputulos näyttää tältä.

 

 

 

 

 

SUPERTONE

•21.11.2010 • Jätä kommentti

Hieno yksilö,  Supertone pikkukitara USA:sta 20-30-luvulta tarvitsi pientä laittoa.

Takuuaika oli jo valitettavasti mennyt umpeen…

Eebenpuuotelauta oli kutistunut huomattavasti vuosien varrella.

Lähikuvassa näkyy, kuinka nauhanpäät törröttävät lähes millin molemmissa reunoissa. Tämä on puun luonnollista kutistumista kahdeksassakymmenessä vuodessa. Nauhanpäät viilattiin otelaudan tasolle ja reunalista liimattiin UHU-liimalla (pelkkä asetonikin toimii).

Kitarassa oli mielenkiintoinen peltitalla. Kolme ruuvia tallan etureunassa ovat satulan korkeussäätöä varten. Peltitalla tuo soittimeen mielenkiintoista dobromaista soundia.

vanha WESTERLUND

•21.11.2010 • 14 kommenttia

Tämä vanha Westerlund-merkkinen kitara tuli huoltoon kysymyksellä:  ”saisikohan tästä jotain?”  Kaula oli  jo melkein irti, se irrotettiin kokonaan ja liimattiin uudestaan oikeaan kulmaan Nauhoille tehtiin pikahionta ja säädöt katsottiin kohdalleen.  Tälläiset poikittaisrimoitetut pikkukitarat ovat säädettyinä mainioita soittimia akustiseen bluesmeininkiin.  Jos joku pitää Robert Johnsonista niin kannattaa hankkia tämäntyyppinen soitin.

Westerlundin musiikkiliike toimi 50- ja 60-luvuilla Turussa ja Helsingissä. Heillä oli tapana teettää soittimia eri valmistajilla ja liimata oma nimensä lapaan. Ainakin Munkers ja Noso tekivät soittimia Westerlundille. Tämä kitara ei vaikuttanut oikein kummaltakaan, olisikohan hollantilainen Egmond?

Uusi sähkökitaran rakennusopas

•07.11.2010 • Jätä kommentti

Anssi Nuutinen ystävineen on julkaissut uuden suomalaisen sähkökitaran rakenusoppaan joka on todellinen merkkitapaus: näin perusteellista ja selkeää opasta ei ole aikaisemmin julkaistu suomeksi eikä todennäköisesti myöskään englanniksi. Nuutisen pitkä taival soitinrakennuksen opettajana näkyy tässä kirjassa:  Telecasterin rakentamisen jokainen työvaihe selitetään todella yksityiskohtaisesti, kaikki työvaiheet näytetään myös kuvina. Kirja on kovakantinen, painojälki on hienoa. Mukana on myös yksityiskohtainen 1:1 piirrustus Telecasterista.  Kirjan on julkaissut Korpi Instruments:

http://www.korpi-instruments.com/tuotteet_kirja.html

mistä kirjaa voi myös tilata. Jos suunnittelet kitaran rakentamista tai olet muuten vaan kiinnostunut Telecasterin rakenteesta, niin tämä kitara on ehdoton ostos.

Kiinalaiset kitaraväärennökset

•24.10.2010 • 2 kommenttia

Nythän on näin, että Kiinasta voi nykyään kuka tahansa netin kautta tilata väärennöksen mistä tahansa soittimesta (tai ilmeisesti mistä tahansa tuotteesta). Tässä esimerkki kiinalaisesta JEM-kopiosta. Nopeasti katsottuna kaikki näyttää oikealta.

Lavan takana lukee Made in Japan, vaikkei tämä kitara ole Japania nähnytkään.

Kiinalainen ”Ibanez”-talla, -arvioitu käyttöikä kaksi vuotta korkeintaan.

Pleksin alta paljastuu karu totuus, puu on  kuivuessaan halkeillut, kaulan liitos on ”mielenkiintoinen”.

Jakin reikä on porattu niin vinoon ettei kiristysmutteria ole saatu laitettua paikoilleen.

Kiinalainen ”GIBSON 175”. Nopeasti katsottuna tämäkin näyttää oikealta.

Yksityskohdat paljastavat kuitenkin totuuden.

Jakkilevy on mallia ”halpis”, ruuvejakaan ei ole ehditty kiristää.

Talla on krouvia tekoa ja liian iso (ottaa potikkaan kiinni). Tallan ja kannen välissä on jonkinlaiset tarrat mitkä nostavat tallan irti kannesta.

 

Yleisesti  kiinalaisista kitaroista voi sanoa, että pintakäsittelyt näissä on tehty hyvin.  Otelautanauhojen viimeistely on surkeaa, mutta niinhän se on useimmissa kaupoissa nykyään myytävänä olevissa soittimissa muutenkin. Mikrofonit ja muut osat ovat halvinta mahdollista laatua. Kuitenkin, nauhat hiomalla ja osat vaihtamalla näistä saa ihan kelvollisia soittimia, tietysti remonttiin menee muutama sata euroa…

 

 

Kolhun paikkaus Gibson SG

•20.10.2010 • Jätä kommentti

Tälle Gibson SG:lle oli sattunut vahinko.

Aluksi imeytetään halkeamiin ohutta syanoakrylaattia joka imeytyy kapillaarisesti halkeamiin ja liimaa ne kiinni.

Pahimmin vaurioituneeseen kohtaan ajetaan jyrsimellä aukko, johon tehdään sopivasta mahonginpalasta insertti.

Insertti sävytetään, lakataan ja kiillotetaan. Lopputulos on melko huomaamaton.

 

 

Floyd Rose kielilukot

•19.10.2010 • 2 kommenttia

Viime aikoina on tullut vastaan useita viallisia Schallerin Floyd Rose kielilukkoja. Etureunassa oleva ura on liian pitkältä matkalta täysin vaakasuora, kieli särisee siinä epämääräisen sitarimaisesti (sitarisoundihan perustuu muuten juuri tähän ilmiöön, sitarissa on leveä  tasainen alasatula joka aiheuttaa sille ominaisen surisevan soundin).

Kielilukon uraa täytyy viilata,  jotta särinä saadaan poistumaan.

Tässä lopputulos. Urasta ei tietenkään saa tehdä liian syvää, muuten kieli ei enää lukitu.

 

Mikrofonien vaihto Jazz-bassoon

•08.10.2010 • Jätä kommentti

Meksikon Fender Jazz-bassot ovat aivan asiallisia soittimia, mikrofonit tosin ovat melko nuhaisia. Yleisin toimenpide näille onkin mikrofonien vaihto. Tähän bassoon vaihdetaan DiMarzion ULTRA mikrofonit.  DiMarziot ovat korkeampia kuin alkuperäiset, jonka vuoksi mikrofonin koloja täytyy syventää. DiMarzio vasemmalla.

Meksikon Fender Jazz-basson tallamikrofoni on hieman lyhyempi kuin originaali.  Tallamikrofonin koloa on syvennetty keskiosasta ja pidennetty jotta Dimarzion mikrofoni mahtuisi siihen.Meksikon Fenderin mikrofonin rakenne.

 

Uuden tallan valmistus

•08.10.2010 • 4 kommenttia

Tässä K.YAIRI -kitarassa tallanastojen reiät oli alunperinkin porattu liian lähelle satulan uraa. Liian syvät kielien urat vielä pahentavat tilannetta. Puu on murtunut reiän ja satulan uran välillä.

Ongelmaa pahentaa se, että soittimen kaulan kulma on sellainen, että alasatulan täytyy olla  korkea. Kielten veto on saanut  alasatulan kallistumaan eteenpäin ja murtanut puun satulan etureunasta.

Tässä tilanteessa ei auta muu kuin tehdä uusi vähän paksumpi talla jossa nastojen reiät ovat taaempana. Tallaa lämmitetään 75W lampulla kunnes liima pehmiää.

Talla irroitetaan ohuella veitsellä.

Vanhat reiät  täytetään puutapeilla.

Sopivasta ruusupuupalasta tehdään aihio, johon porataan nastojen reiät.Valmis talla paikoilleen liimattuna.

Nastojen reiät suurennetaan kartiokalvaimella.

Reiät senkataan tarkoitukseen tehdyllä työkalulla.

Uuden satulan paikka haetaan viritysmittarin avulla käyttäen apuna puusta valmistettua tilapäistä  satulaa.

Uusi ura ajetaan jyrsimellä käyttäen apuna pleksistä valmistettua ohjuria.

Talla on valmis.

 

 

 

 

akustisen kitaran päivitys

•27.09.2010 • Jätä kommentti

Tämä IBANEZ akustinen kitara jostain 70-luvun lopulta kaipasi uusia osia. Kitara sinällään oli ihan hyvässä kunnossa, mutta virityskoneisto, satulat ja tallanastat olivat päässeet huonoon kuntoon.

70- ja 80-luvuilla käytettiin paljon tällaisia kiristimiä (ja vieläkin jossain halpiksissa). Alunperin ne ovat ehkä olleet ihan siedettävät, mutta muutaman vuosikymmenen käyttö on kuluttanut hammasrattaat, klappia on  turhan paljon.

Uudet GOTOHin kiristimet asennettuna. Vanhat ruuvinreiät täytettiin värilisellä epoksilla.

Vanhat muoviset yläsatulat ovat pääsyy vireongelmiin. Kielet tarttuvat kiinni pehmeään muoviin, virittäessä kuuluu ikäviä ”niks-naks” -ääniä. Yläsatula on helpompi irrottaa, jos  liima saadaan pehmeäksi. Puoli tuntia 75W hehkulampun alla pehmentää liiman sopivasti niin että satula on helppo napauttaa irti. Lavan etupuoli täytyy suojata kuumuudelta.

Muoviset alasatulat hapertuvat vuosien kuluessa. Tämä hajosi irroitettaessa kolmeen osaan. Uusi alasatula tehtiin TUSQ-materiaalista.

Vanha muovinen ja uusi TUSQ-tallanasta. Myös yläsatula tehtiin samasta materiaalista. TUSQ on hyvin resonoivaa, kovaa mutta silti sitkeää ja kestävää materiaalia. Perinteinen luu tietysti toimii edelleenkin hyvin satulamateriaalina.

Otelauta oli tietysti hyvin likainen.

Tässä sama kohta puhdistettuna.

Otelaudan puhdistukseen on lukemattomia konsteja, olen todennäköisesti kokeillut niitä kaikkia…

Tälläiset puhdistusliinat irroittavat pinttyneen lian ja kuonan melko tehokkaasti.

Puhdistetun otelaudan voi vielä öljytä tai vahata. Kummastakaan ei ole muuta kuin kosmeettista hyötyä, ne eivät millään tavalla suojaa tai ”vahvista” puuta eivätkä suojaa kuivumiselta kuten etiketissä väitetään…

Öljytty ruusupuu on kylläkin ihan hyvän näköinen.

Tässä vielä lapa edestäpäin uusine kiristimineen ja yläsatuloineen.  Näiltä osin tämä kitara toimii taas kymmeniä vuosia.

TELECASTER tallapalat

•26.09.2010 • Jätä kommentti

Sillon kun TELECASTER keksittiin, kielten paksuudet olivat tyypillisesti luokkaa 013 – 056 eli HYVIN PAKSUT, ja G-kieli oli punottu. Näin paksut kielet ovat hyvin anteeksiantavia hienovireen kannalta,  kolmella tallapalalla saatiin soitin aivan riittävän hyvin hienovireeseen. Nykyillä 010 – 046  -paksuisilla kielillä kitaraa ei saa kovin hyvin hienovireeseen kolmella tallapalalla. Tämä johtuu siitä, että ohuemmat kielet ovat löysemmällä kuin paksut, ja mitä löysempi kieli on, niin sitä herkempi se on kaikenlaisille vireeseen vaikuttaville asioille.

Jos ei halua vaihtaa kitaraansa tallaa jossa on kuusi tallapalaa, vaan haluaa säilyttää alkuperäisen vintage-ulkonäön ja alkuperäisten tallapalojen soundin, niin voi vaihtaa TELEensä tallapalat, joissa reiät on porattu vinoon. Kuten kuvasta näkyy, tallapalat asettuvat vinoon jolloin hienovire on mahdollista saada hyvin lähelle oikeaa.

GIBSON satulan vaihto

•12.09.2010 • Jätä kommentti

Tyypillinen ongelma GIBSONIN sähkökitaroissa on se, etteivät ne pysy vireessä. Tämä johtuu liian jyrkästä lapakulmasta ja siitä, ettei kielen linja mene suoraan satulan yli vaan kääntyy sivullepäin. Ongelma saadaan yleensä korjattua vaihtamalla yläsatula liukkaampaan materiaaliin. SLIPSTONE on osoittautunut hyväksi, se on erittäin liukas eikä vaikuta soundiin huonontavasti. Tässä on työn alla GIBSON FLYIN’ V. Gibsonin tehtaalla satula asennetaan ennen lakkausta, joten satulaa irrottaessa on oltava tarkkana, ettei lakka lohkeile. Satulan päädyssä olevaa lakkaa lämmitetään kuumailmapuhaltimella, jonka jälkeen leikataan terävällä veitsellä satulan reunoja pitkin. Kuten kuvasta näkyy, niin värillinen lakka ulottuu osittain satulan päälle.

Hienohampaisella sahalla leikataan satulan reunaa pitkin.

Satula irrotetaan varovasti naputtelemalla.

SLIPSTONE -aihio paikallaan ja alustavasti muotoiltuna.

Urien paikat merkataan ja viilataan satulaviiloilla.

Viilauksen jälkeen urat kiillotetaan.

Valmiit urat.

Munkers orkesterikitara

•12.09.2010 • 2 kommenttia

Tämä MUNKERS-orkesterikitara vuodelta 1948  kävi pikasäädössä (sarjanumero on 3758) . Kunnostin tämän kitaran n. 15 vuotta sitten. Kitara oli löytynyt taloyhtiön roskalaatikosta. Kansi oli aivan palasina ja muutenkin soitin oli todella huonossa kunnossa. Kannen palaset liimattiin tuolloin yhteen, kansi sävytettiin ja lakattiin nitroselluloosalakalla. Kaula liimattiin uudestaan oikeaan kulmaan ja nauhat vaihdettiin. Soittimen ilmeisesti alkuperäinen tanskalainen WALCHRIS-mikrofoni vahattiin. Soittimen nykyinen omistaja on kierron estämiseksi laittanut kitaran sisälle vaahtomuovia ja teipannut ääniaukot umpeen.

Todellinen Vintage-kaunotar!

Gibson SG katkennut kaula

•31.08.2010 • 3 kommenttia

Kun Gibson-tyyppinen kitara kaatuu, kaula yleensä katkeaa. Tämä kitara oli ollut telineessä pystyssä ja kaatunut siitä.

Tämän korjauksen tekee hivenen haasteellisemmaksi se, että soitin on lakattu vain ohuelti himmeällä lakalla. Korjausta ei siis voi peittää paksun maali- ja lakkakerroksen alle.

Liimasauman reunat voi kevyesti sävyttää.

WEST SYSTEM – best system!

Liimauksen jälkeen sauma hiotaan kevyesti ja sävytetään vaaleammat kohdat vesiliukoisella petsillä.

Lavan reunasta puuttui pieni pala puuta. Se korvattiin värjätyllä epoksilla. Kun epoksi oli kovaa, siihen tehtiin veitsenkärjellä pieniä uria jotka jäljittelivät ympärillä olevan puun huokosia. Uriin hangattiin kevyesti mustaa värijauhetta. Lopuksi pinta hangattiin puhtaaksi ja siihen ruiskutettiin yksi kerros himmeää lakkaa.

Lavan etuosa hiottiin liimauksen jälkeen sileäksi, logo teipattiin, lapa ruiskutettin mustalla petsillä  jonka päälle vielä kerros himmeää lakkaa.

Ruusupuun laiton hakkuu Madagaskarilla

•30.08.2010 • 5 kommenttia

Tässä ajattelemisen aihetta kitaroiden rakentajille ja kitaroiden ostajille:

Madagaskarin kansallispuistoissa kaadetaan laittomasti arviolta 250 kuutiometriä ruusupuuta päivässä pääasiassa Kiinan vientiä varten. Madagaskarissa ruusupuuta ja eebenputa ei ole pitkään aikaan kasvanut juuri muualla kuin kansallispuistoissa. Madagaskarin hallitus on periaattessa kieltänyt ruusupuun ja eebenpuun kaatamisen ja viennin, muttei pysty valvomaan omia määräyksiään.

Uhanalainen ruusupuu on tarttunut kaatuessaan oksistoon. Leikkuupinnassa näkyy lajille ominainen punainen pigmentti, joka hapettuessaan tummenee nopeasti. Puuta käytetään lähinnä kitaroiden ja bassojen otelautoihin.

Sen jälkeen kun kaadettu puutavara on lähtenyt maasta, se on kansainvälisten sopimusten mukaan laillista – onpa se Madagaskarilla miten suojeltua tahansa. Kansainvälinen CITES-sopimus suojelee vain muutamia puulajeja yli kansaivälisten rajojen (mahonki kuuluu näihin). Se ei koske esim. ruusupuuta ja eebenpuuta, jotka ovat kiistatta uhanalaisia. Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuussa esityksen, jonka mukaan puutavaraa EU-alueelle tuovan yrityksen on varmistettava, ettei puu ole peräisin laittomista hakkuista. Tämä ei kuitenkaan koske puuta, joka tuodaan kauttakulkumaiden, esim. Kiinan kautta.

Kaadettuja ruusupuutukkeja Madagaskarilla.

Kiinan troopisen puutavaran tuonti on vuodesta 1998 vuoteen 2008 nelinkertaistunut. Se on nykyään maailman suurin trooppisen puutavaran kuluttaja. Yli puolen näistä puista uskotaan olevan laittomista lähteistä peräisin. Näistä puista valmistetuista tuotteista suurin osa viedään USA:han ja eurooppaan. 20% Eurooppaan tuodusta puusta arvioidaan olevan peräisin laittomista lähteistä.

Madagaskarissa kaadetaan enemmän puuta kuin koskaan aikaisemmin.  Sen pinta-alasta 90% on jo hakattu paljaaksi. Hakatut alueet otetaan  riisin ym. viljelyyn. Hakattu sademetsä säilyy hedelmällisenä 3 vuotta. Sen jälkeen maaperä on köyhtynyt viljelykelvottomaksi ja uudisasukkaiden on siirryttävä syvemmälle metsään. Kaikki tämä tapahtuu maapallon lajirikkaimmalla alueella. Madagaskarilla elävistä olioista 90% on endeemisiä, niitä ei esiinny missään muualla.

Laiton ruusupuulasti lähdössä Madagaskarilta kohti kiinalaista kitaratehdasta.

Ruusupuurunkojen kuljettaminen pois kansallispuistosta aiheuttaa suurta tuhoa. Jokaisen ruusupuutukin kuljettamiseen tarvitaan viisi muuta runkoa, jotka sidotaan sen ympärille, jotta vettä tiheämpi ruusupuu pysyisi pinnalla. Muut puunrungot heitetään myöhemmin menemään.

Ruusupuuta ja eebenpuuta käytetään lähes pelkästään soitinrakennukseen. Useimmat yritykset, jotka myyvät soitinpuuta, myyvät myös madagakarilaista eeben- tai ruusupuuta. Tällaisia ovat mm. Theodor Nagel, Maderas Barber, Madinter.

lähteet: GEO-lehti 8/2010

http://www.rainforestportal.org

Tallan urien kiillotus

•27.08.2010 • Jätä kommentti

Tämän vanhan ARIA-sähkökitaran tallapalat ovat pahasti hapettuneet. Alunperinkin urat tallapaloissa ovat olleet liian syvät. Tällainen talla todennäköisesti aiheuttaa vireongelmia.

Urat hiotaan vesihiomapaperilla joka on partakoneenterän tms. ympärillä. sopiva karkeus on n. 600.

Urat kiillotetaan paperilla nro 1200.

Vaikka talla ja tallapalat ovat  kulahtaneita niin urat ovat nyt sileät ja kiiltävät.

Lopuksi uriin laitetaan teflonliukastetta. Talla toimii taas niinkuin pitääkin.

KAULAN OIKAISU

•14.08.2010 • Jätä kommentti

Tämä uudenkarhea Gibson ES335 tuli hoitoon koska kaula oli pahasti notkolla. Vaikka kaularauta oli kiristettynä niin notkoa oli keskellä kaulaa yli milli.

Kaularauta ja kielet löysättiin. Kaula puristettiin reilusti kuperaksi laittamalla sopivan kokoinen puupalikka kaulan keskelle ja puristamalla molemmista päistä. Sitten kaularauta kiristettiin niin kireäksi kuin sen sai. Kaula jäi kuperaksi. Joskus tässä yhteydessä otelautaa joudutaan myös lämmittämään, tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut tarpeellista. Kielet pantiin paikalleen ja soitin viritettiin. Kaularaudassa oli nyt säätövaraa ja kaula pystyttiin säätämään suoraksi.

hapettuneiden nauhojen kiillotus

•09.08.2010 • Jätä kommentti

Kitaran otelautanauhat  valmistetaan yleensä uushopeasta eli alpakasta (nickel silver). Tämä materiaali hapettuu ajan kanssa, varsinkin jos soitin on vähällä käytöllä. Hapettumien poistoon on erilaisia tapoja, yksi tapa on käyttää GORGOMYTEÄ, kangasta johon on imeytetty kiillotusainetta.

Vanha JAZZ-BASSON kaula jonka nauhat ja otelauta on puhdistettu ja kiillotettu GORGOMYTELLÄ.  Kaksi viimeistä nauhaa on vielä kiillottamatta.

Sama kaula lähempää. Hapettuneet nauhat näkyvät kellertävinä.

Levin Dansant orkesterikitara

•05.07.2010 • 2 kommenttia

Tässä Levin Dansant-orkesterikitarassa 50-luvulta oli kaula irronnut rungosta. Virityskoneistosta puuttui tappi ja tallan yläosa oli myös kadonnut.

Pohjassa oli pitkä halkeama, lisäksi kaula oli notkolla eikä kitarassa ollut säädettävää kaularautaa.

Kaulan liitos. Liitos on suora ja liimapintaa on todella vähän. Tällainen liitos irtoaa ajan myötä varmasti.

Kaula.

Kaula pantiin paikoilleen ja tarkasteltiin kaulan kulmaa. Nauhojen linja tallan kohdalla oli n. 18 mm joka on liian vähän.

Kaulasta otettiin puuta pois jotta kulmaa saatiin muutettua. Orkesterikitara nauhojen linja tallan kohdalla on oltava vähintään tuuman verran.

”Korkolappu” irrotettiin jotta saadaan porattua reikä vahvistusruuvia varten.

Kaula liimattiin paikoilleen ja korkoon laitettiin ruuvi joka varmistaa kaulan kiinnipysymisen.

Pohjan halkeamaa varten sekoitettiin  epoksia ja värijauhetta. West System -epoksi on osoittautunut hyväksi.

Värillinen epoksi laitettiin halkeamaan, ylimääräiset pyyhittiin pois. Puristuksessa käytettiin apuna akryyliliuskoja joihin oli pantu vaseliinia tarttumisen estämiseksi.

Pohja on valmis.

Otelaudan yläosassa oli mutka. Nauhat otettiin pois tältä alueelta ja otelauta hiottiin suoraksi.

Tässä kuvassa näkyy irroitettu nauha. Nauhassa ei ole juuri lainkaan hammastusta, kiinnipysyminen on epävarmaa.

Nauhaan tehdään  lisää hammastusta jotta varmistetaan kiinnipysyminen.

Nauhan molempiin päihin ja keskelle tehtiin tällaiset hammastukset. Ei varmasti irtoa.

Nauhat laitettiin paikoilleen, hiottiin ja kiillotettiin.

Lakkapinnat kiillotettiin tällaisella mömmöllä.

Valmis kitara. Alkuperäisen tyyppinen plektrasuoja löytyi Ruotsista, valmistaja on Eagle instruments.

Höfner orkesterikitara

•22.06.2010 • 2 kommenttia

Tässä vanhassa Höfner-kitarassa oli kaula liikkunut liitoksessaan, kielet olivat aivan liian korkealla.

Jossain vaiheessa ongelmaa oli yritetty korjata laittamalla ruuvi liitokseen. Ruuvi kyllä piti kaulan paikoillaan muttei auttanut virheelliseen kulmaan.

Ruuvi poistettiin ja liitokseen laitettiin varovaisesti vähän kuumaa vettä. Kaula irtosi helposti. Höfner ei ole käyttänyt oikeaoppista pyrstöliitosta, vaan liitos on suora. Kun vanhat liimat oli poistettu  niin kaula asettui oikeaan kulmaan. Kaula liimattiin paikoilleen Titebond-liimalla.

Nauhat hiottiin ja kiillotettiin. Otelauta puhdistettiin lämppuöljyllä.

Yksi kiristimistä oli vaurioitunut.

Metallia kuumennetaan pienellä kaasuliekillä. Lämmennyt metalli on helpompi suoristaa. Uusi nuppi naputellaan varovasti paikoilleen. Kuuma metalli sulattaa nupin muovia sopivasti niin että se tarttuu kiinni, liimaa ei tarvita.

Valmis kitara.

Hihnalukon asennus

•14.06.2010 • Jätä kommentti

Schaller-hihnalukon hihnaan kiinni tulevat osat.

Lukko laitetaan näin päin.

Toiselle puolelle laitetaan ensiksi prikka ja sitten mutteri kiristetään tiukkaan.

Schallerin hihnalukon mukana tuleva ruuvi on turhan lyhyt,  se kannattaa vaihtaa pidempään. Kuvassa alhaalla alkuperäinen ruuvi ja ylhäällä uusi.

Tapin ja puun väliin voi laittaa huopaprikan. Se suojaa puuta ja toimii myös eräänlaisena jousena joka pitää ruuvin paremmin paikoillaan. Hihnatapit kiinnitetään yleensä päätysyyhyn joka on aina ongelmallinen ruuvin kiinnityspaikka. Jos tuntuu että kiristettäessä ruuvi lähtee pyörimään tyhjää on ruuvin reikää pienennettävä. Koloon voidaan esim.  laittaa pikaliimaa. Kun liima kuivuu se kovettaa kolon seinämät. Käsittely voidaan toistaa muutaman kerran antaen liiman kuivua n. 30 min. Lopuksi kiristetään ruuvi paikoilleen. Hihnalukosta ei ole hyötyä jos ruuvi irtoaa puusta…

vanha EKO-sähkökitara

•28.05.2010 • Jätä kommentti

Tämä hieno vanha italialainen EKO sähkökitara kaipasi huoltoa. Kitara on tehty vuonna 1964. Kansi on kokopuuta (kuusta), BIGSBY-talla on alkuperäinen. Vasemmassa sarvessa oleva vipu on mikrofoninvalitsin, oikeassa sarvessa oleva kytkin on jonkinlainen äänensävykytkin tallamikille. Potikan nupit oli liimattu kiinni potikoihin, olivat siis toisin sanoen huoltovapaat… Onneksi ääniaukon kautta saatiin ruiskutettua sen verran kontaktispraytä että rahinat hävisivät.  Kaula oli taipunut kuperaksi, minkä vuoksi kielet oli pitänyt nostaa ainakin sentin korkeudelle otelaudasta. Kaula saatiin suoristumaan lämmittämällä ja nauhoja hiomalla. Kaulan oikaisun ja säätöjen jälkeen tämäkin kitara oli taas mainiossa soittokunnossa.

Fender Jaguar maalaus

•09.05.2010 • 6 kommenttia

Tämä Fender Jaguar vuodelta 1964 tuli maalattavaksi. Jossain vaiheessa runko oli uudelleen maalattu, nyt oli tarkoitus palauttaa alkuperäinen väri.

Runko puhtaaksi hiottuna.

Ja takaa. Kitarasta oli ilmeisesti alunperin pitänyt tulla sunburst, koska runko oli petsattu keltaiseksi. Kaulan kiinnityslevyn kohdalta ei oltu petsattu.

Kaulassa oli kiinni muovinpala jonka tarkoitus on muuttaa kaulan kulmaa.

Joulukuu  vuonna 1964. Lisää tietoa kaulapäiväyksistä:

http://www.vintagerocker.com/fender/neck_dates.html

Pohjalakka ruiskutettuna. Tässäkin kuvassa näkee miten petsiä oli säästetty, reunat ja pleksin alle jäävä osa oli alunperin jätetty petsaamatta.

Pohjalakka hiottuna.

Hopeamaali ruiskutettuna. (Pitäisiköhän ikkuna pestä?)

Hopeamaalin päälle ruiskutettiin punainen Candy Apple-petsi.

Väreinä käytettiin Turun Parcolorista hankittuja House of Kolor -värejä.

Värin päälle ruiskutettiin n. 15 kerrosta Tikkurilan Dicco -nitroselluloosalakkaa. Kahden viikon jälkeen pinta oli valmis hiottavaksi ja kiillotettavaksi.

Hionnassa käytettiin vesihiomapapereita 800, 1200, 1500 ja 2000 jonka jälkeen kitara kiillotettiin kiillotuskoneella käyttäen Menzerna -kiillotustahnaa.

Valmis kitara. Parempi kuin pussillinen uusia.

Kolhu Gibsonissa

•07.05.2010 • Jätä kommentti

Tämä Gibson LP oli irronnut hihnasta ja pudonnut päälleen. Kaula ei ollut mennyt poikki mutta lavan kulmaan oli tullut kolhu.

Aluksi turvotettiin höyryllä kasaan painunutta puuta mahdollisimman paljon sekä suoristettiin lavan etuosan musta kuitulevy.

Kuitulevy ei turvonnut niin paljon kuin puu. Kulmaan lisättiin mustaa epoksia. Myös mahonkiosaan lisättiin vähän ruskeaa epoksia.

Epoksi hiottiin tasaiseksi ja kiillotettiin/himmennettiin samaan kiiltoasteeseen ympäristönsa kanssa. Korjaus on lähes huomaamaton.

sähkökitaran säätö

•11.04.2010 • 9 kommenttia

Tämä melko uusi Squier Stratocaster tuli säädettäväksi.

Aluksi kaula kiristetään mahdollisimman suoraksi jotta nähdään onko joku nauha koholla.

Nauhat tarkistetaan  soittoasennossa. Valo heijastetaan valkoisen paperin avulla alhaaltapäin.

Nykyään kitaratehtaissa nauhat asennetaan koneellisesti eikä niitä hiota kuten ennen. Siksi nauhojen korkeudessa on usein heittoa. Kuvassa vasemmalla oleva nauha on koholla ala-E:n kohdalta.

Koholla oleva nauhanpää viilataan.

Viimeinen nauha ei ollut pohjassa. Se naputellaan vasaralla alas.

Treblepuolella ollut pieni mutka hiotaan.

Hiotut kohdat kiillotetaan vesihiomapaperilla ja kiillotustahnalla.

Kaulapuu oli kutistunut ja nauhanpäät törröttivät ikävästi. Ne hiotaan hienolla viilalla kaulan pituussuuntaan.

Nauhan päät muotoillaan pienellä viilalla.

Virityskoneiston mutterit ovat usein löysällä.

Uudet kielet laitetaan paikoilleen. GHS Boomers 10-46 -setti on ylivoimaisesti suosituin.

Seuraavaksi tarkistetaan kielten korkeus yläsatulassa. Jos yläsatula on näin korkea niin kitara on raskas soittaa ensimmäisillä nauhoilla ja virekin kärsii.Satulan urat viilataan satulaviiloilla ja kiillotetaan vesihiomapaperilla.

Tämä mittakello näyttää kielen korkeuden tuumissa. Sopiva kielen korkeus yläsatulassa on 1/1000  –  4/1000 tuumaa nauhojen linjan yläpuolella.

Lopuksi ura voidellaan teflonliukasteella.

Ala-E kulki liian lähellä reunaa. Kaulataskuun kaulan molemmille puolille leikattiin sopivan paksuisesta rakotulkista palat joilla kaula suoristettiin.

Kielten korkeus säädetään. Kielten korkeudeksi 12:lla nauhalla tui 1,3mm (e)  – 1,8mm (E).

Testing.

Tallapalojen korkeussäätöä. Apuna radius gauge (mikä lieneekään suomen kielellä?)

Hienovirityksessä on apuna vanha kunnon Conn Strobotuner.

Lopuksi säädetään vielä mikrofonien korkeus ja tarkistetaan hihnatappien kiinnitys. Potikat ja kytkin puhdistetaan ja kiristetään tarvittaessa.

Ja sitten eimuutakun soittamaan…

Vintage DIA

•02.04.2010 • 3 kommenttia

Tämä kaunotar tuli 40-vuotishuoltoon.  Kyseessä on japanilainen Dia-kitara 70-luvun alusta.

Kitara oli ollut pitkään soittamatta (koska sillä ei oikein voinut soittaa). Kaularaudan säätömutteri oli mennyt aivan pyöreäksi, kiristimen nuppi puuttui, mikinvalitsin ei toiminut, potikat rahisivat, nauhoissa oli epätasaisuuksia,vibra ei toiminut…

Kaularaudan mutteri saatiin vaihdettua, kiristimeen löytyi melkein samanlainen nuppi, sähköpuoli saatiin toimimaan puhdistamalla. Jos potikat ja kytkimet ovat pitkään käyttämättä niin ne alkaavat rahista. Potikoihin ja kytkimeen suihkutettiin Contact Cleaneria ja liikuteltiin niitä edestakaisin kunnes hapettumat ja pölyt olivat poistuneet. Muutama koholla ollut nauha viilattiin jonka jälken tehtiin muut tarvittavat säädöt. Vibratallan irronneet ruuvit kiinnitettiin takaisin.  Mikeissä oli terve soundi, käämit tosin olivat aika löysällä. Ne voidaan vielä tarvittaessa vahata. Kaula oli kuitenkin suora, eli tatsi saatiin hyväksi ilman suurempia toimenpiteitä.

Kitarassa on lyhyt skaala, 600 mm (23,6″), vielä lyhyempi kuin esin Fender Jaguarissa.

Kaikenkaikkiaan mainio kitara, surf-kitaroiden aatelia!

Dean nauhojen vaihto

•21.03.2010 • 3 kommenttia

Tämä uudehko 7-kielinen DEAN tarvitsi uudet, isommat nauhat.

e-kielen korkeus oli 2,0 mm, silti kielet särisivät pahasti.

Ennen nauhan irrotusta se kuumennetaan.

Joskus nauhaa poistettaessa nauhauran reunat voivat lohkeilla.

Kohonneet kohdat painetaan takaisin paikoilleen ja liimataan ohuella ZAP-pikaliimalla joka imeytyy kapillaarisesti halkeamiin.

Nauhauraan voidaan laittaa teflonliuska estämään liiman menemistä uraan.

Ylimääräinen liima poistetaan pumpulipuikolla.

Otelauta hiotaan kevyesti.

Pienellä hiomisella otelauta saatiin suoraksi. Valoa ei tule läpi mistään kohdasta.

Uusi nauha,  DUNLOP 6000 taivutetaan kaarelle.

Vanha ja uusi nauha.  DUNLOP 6000 on markkinoiden massiivisin nauha jolla saa jo puolittaisen scalloped– fiiliksen (koverrettu otelauta).

Ensimmäinen nauha paikoillaan. Ohuella 0,05 mm rakotulkilla tarkastetaan että nauha on varmasti pohjassa.

Nauhan päihin laitetaan pikaliimaa. Näin varmistetaan nauhan pohjassa pysyminen.

Nauhan päät katkaistaan.

Nauhan päät viilataan kaulan pituussuunassa.

Viilattu nauhan pää.

Terävät kulmat poistetaan viilalla.

Viilattu nauhan kulma.

Nauhat hiotaan.

valmiit, hiotut ja kiillotetut nauhat.

e-kielen lopullinen korkeus on n.1,2 mm. Kitara on kevyt soittaa ja soi puhtaasti kaikilta nauhoilta.

vanhan mandoliinin kunnostus

•17.03.2010 • Jätä kommentti

Vanha mandoliini huonossa hapessa.

Lakka oli pahasti halkeillut. Pohja oli haljennut ja irti reunoista.

Westerlundin musiikkiliike on aikoinaan myynyt näitä soittimia ja liimannut niihin oman pohjasetelinsä. Soitin on mitä ilmeisemmin valmistettu Italiassa.

Irtoileva lakka käsitellään Tampereen Lakkavalmisteen PMA-Areosolvilla joka sitoo lakan taas puuhun kiinni.

Pohja irrotetaan. Kuvassa näkyy pohjan halkeama ja murtunut rima.

Toinenkin pohjan rima oli irronnut.