KOLHUN KORJAUS

•08.10.2016 • 1 kommentti

img_4014

Tämä mahonkinen Martin oli saanut tärskyn kylkeensä, puuta oli lohkeillut ja paloja puuttui.

img_4015

Aluksi kaikki sisäänpäin painuneet osat painettiin  takaisin pinnan tasalle ja liimattiin kiinni.

img_4016

Aukot täytettiin värjätyllä epoksilla.

img_4019

Kevyen hionnan jälkeen. Korkeammista kohdista lähti hionnassa pintaväriä pois, alta näkyy mahonkin luonnollinen väri.

img_4020

Vaalentuneet kohdat petsattiin.

img_4023

Pinnalle levitettiin lakkaa siveltimellä.

img_4027

Välihionnan jälkeen lisää lakkaa, toistettiin kunnes pinta oli sileä.

img_4028

Lopuksi ruiskutettiin pinnalle ohut kerros himmeää lakkaa.

img_4035

Nice!

Mainokset

kompensoitu yläsatula

•06.08.2016 • Jätä kommentti

IMG_3888

Tässä 80-luvun Stratokaulassa oli ongelmia vireen kanssa. Vaikka hienovireen sääti kohdalleen 12. nauhalla, alkupään soinnut olivat silti epävireisiä. Syyksi paljastui väärässä kohdassa oleva yläsatula. Satulan ja ensimmäisen nauhan välimatka oli liian pitkä.

IMG_3887

Satulan oikea paikka voidaan hakea tilapäisen satulan avulla.

IMG_3892

Satula irrotettiin ja tilalle liimattiin sopiva ruusupuupala.

IMG_3899

Uusi satula asennettuna, kielikohtaiset kompensoinnit tehtynä.

Vastaavia satuloita näkee vaikkapa joissain Music Manin uusissa soittimissa:

Katso lisää: yläsatulan siirto

Gibson 1958 VOS Les Paul

•09.06.2016 • Jätä kommentti

IMG_3604

Tämä VOS Les Paul ei ollut syntynyt onnellisten tähtien alla. Ongelma oli alusta saakka ollut huonosti toimiva kaularauta, eli kaulaa ei saanut säädettyä suoraksi. Kun kaularaudan mutteri oli kiristetty äärimmilleen niin puu mutterin alla oli painunut kasaan, ja lopulta kaulaan oli tullut halkeamia. Halkeamat oli korjattu ja kaula lakattu uudestaan, ei kovinkaan onnistuneesti.

IMG_3598

Säätömutterin alta oli koverrettu puuta pois ja pantu tilalle metalliprikkoja, samalla oli lohkeillut puutakin.IMG_3601

Tehtävänä oli saada rauta toimimaan, korjata vahingot ja saada kitara mahdollisimman lähelle alkuperäistä.

Kaularauta saatiin toimimaan paremmin kiinnittämällä raudan toinen pää kunnolla ja asentamalla uudet nauhat, joissa oli ylisuuri ruoto, kuten tässä artikkelissa kuvataan: otelaudan suoristaminen

IMG_3617

Kaksi otelautamerkkiä oli huonosti kiinni, lähtivät irti kynnellä nostamalla. Liimattiin paikoilleen.

IMG_3768

Säätömutterin alle pantiin uutta, kovaa puuta.

IMG_3754

Kaula hiottiin puhtaaksi, pohjalle pantiin värillinen filleri.

IMG_3763

Ensimmäinen kerros selluloosalakkaa ruiskutettu.

IMG_3784

Kolhu lavan etuosassa paikattiin ja  lakattiin myös.

IMG_3779

Vahvistimen kautta soitettuna kitarassa oli voimakas hurina. Tämä johtui puuttuvasta häiriösuojauksesta. Toinen hurinaa lisäävä seikka oli, että vaihtokytkimelle menevät johdot eivät olleet suojattuja.

IMG_3785.JPG

Näin! Kytkimen johtoja ei tällä kertaa vaihdettu.

IMG_3787

Valmis kitara edestä…

IMG_3789

… ja takaa. Soitin on alkuperäiskuosissa, helpposoittoinen ja kaularautakin toimii.

IMG_3631

Loppukevennys…

Telecaster häiriösuojaus

•25.04.2016 • Jätä kommentti

IMG_3704

Useimmissa tehdastekoisissa sähkökitaroissa häiriösuojaus sijoittuu johonkin kohtaan akselille olematon – naurettava. Tässä Custom Telessä mentiin jo haitallisen puolelle.

IMG_3702

Mikrofoninvaihdon yhteydessä paljastui seuraavaa: plektrasuojan takapuolelle oli liimattu alumiiniteippi, joka ei ole yhteydessä mihinkään. Tällainen irrallinen alumiininpala ei suojaa häiriöiltä, se voi jopa lisätä niitä.

IMG_3703

Ongelmaan on onneksi erittäin yksinkertainen ratkaisu: runkoon liimataan pala alumiiniteippiä, joka yhdistää sähköisesti plektrasuojan teipin kontrollikolon peitelevyyn.

IMG_3705

Uusi mikki on paikallaan ja ylimääräiset pörinät poistuneet.

EC Stratocaster häiriösuojaus

•17.04.2016 • Jätä kommentti

IMG_3612

Tämä uudenkarhea Eric Clapton -Stratocaster tuli huoltoon staattisten sähköhäiriöiden vuoksi. Pleksiin kosketettaessa kuului vahvistimesta napsahtelua. Potentiometrien alla on metallilevy, mutta muualla pleksissä ei ole häiriösuojausta. Tämä aiheuttaa häiriöt.

IMG_3616

Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu: koko pleksin alapinta päällystetään sähköä johtavalla alumiiniteipillä. Tämä kannattaa tehdä mihin tahansa kitaraan, mutta erityisesti tässä etuasteellisessa mallissa se on oleellinen parannus.

käyttöönottohuolto/perushuolto

•14.02.2016 • Jätä kommentti

Uusi Gibson Firebird käväisi käyttöönottohuollossa. Alustava sääto soittimeen on tehty jo tehtaalla, käyttöönottohuollossa tarkistetaan, että kaikki on kunnossa ja tehdään ne asiat mitkä tehtaalla mahdollisesti jäivät tekemättä.  Soitin on tällöin jo ollut Suomessa jonkin aikaa ja sopetunut ilmastoomme.  Huollossa soitin säädetään herkkäsoittoiseksi, tarkistetaan että sen saa vireeseen ja että se pysyy vireessä.

IMG_3525

Aluksi yleensä säädetään kaularauta. Tässä tapauksessa säätömutteri oli maalin peitossa, ensimmäinen työvaihe oli ylimääräisen maalin poistaminen jotta säätöavain mahtui paikalleen.

IMG_3517

Seuraavaksi tarkistetaan otenauhat, tässä kitarassa niissä ei ollut korjattavaa. Kaikki olivat pohjassa ja kunnolla kiinni. Nauhat oli myös hiottu, eli koholla olevia nauhoja ei ollut.

Tämän  jälkeen on vuorossa yläsatulan korkeuden säätäminen. Tässä mallissa korkeutta säädetään kuusiokoloavaimella, eli viiloja ei tarvita. Haittapuoli tällaisessa on ettei kielikohtaista korkeussäätöä ole.

IMG_3520Kielenpidintä kannattaa yleensä nostaa hieman, se auttaa soitinta pysymään paremmin vireessä.

IMG_3531

Seuraavaksi vuorossa on tallan säädöt. Korkeussäädön jälkeen tarkistetaan hienovire. Tässä tapauksessa G-kielen tallapala oli säädetty ääriasentoon, silti kieli oli ylävireessä. Tallapala käännettiin toisin päin jotta saatiin lisää säätövaraa.Tallan urat kannattaa aina kiillottaa, sekin auttaa vireessä pysymistä.

Lopuksi säädetyllä kitaralla soitetaan jonkin aikaa, tarkistetaan mikrofonien korkeus ja potentiometrien toiminta. Virettä tarkkaillaan koko ajan viritysmittarin kanssa jotta varmistutaan siitä, että soitin pysyy vireessä kovassakin käytössä. Jos kaikki on kunnossa, niin soitin on valmis luovutettavaksi.

CTS potentiometrit

•17.01.2016 • Jätä kommentti

IMG_3472

Tähän -79 Anniversary stratocasteriin vaihdettiin nauhat. Elektroniikan tarkistuksen yhteydessä kävi ilmi, että volumepotikassa oli ongelma.

IMG_3468

Potentiometri on toiselta nimeltään säätövastus. Kun säätövastuksen nuppia käännetään ääriasennosta toiseen, vastuksen arvo muuttuu nollasta siihen arvoon, mikä potikassa lukee, tässä tapauksessa 250 kOhm. Näin siis teoriassa. Fenderin käyttämät CTS-potikat ovat tunnettuja siitä, että toleranssit heittelevät, eli 250 voi ollakin vaikka 220. Myös toisessa päässä voi olla heittoa, eli nolla ei olekaan nolla. Tästä syystä nykyään onkin myynnissä myös ns. tarkistettuja CTS-potikoita, joissa arvot ovat ne mitä luvataankin, kalliinpaan hintaan tietysti.

Kuvassa vasemmalla olevassa alkuperäispotikassa oli täysin auki käännettynä vastusta 50 ohmia. Kitaran signaalireitillä on siis ylimääräinen 50 ohmin vastus, joka ei todennäköisesti ainakaan tee hyvää soundille…

Tarkoituksena oli laittaa tilalle CTS:n valmistama Fenderin alkuperäisvaraosa, joka on kuvassa keskellä. Tarkistusmittauksessa kävi ilmi, että siinä vastus oli täysin auki säädettynä 70 ohmia, eli vielä huonompi!  CTS lensi kaaressa roskiin ja kitaraan asennettiin oikealla oleva japanilainen potikka, jotka yleensä ”pitävät minkä lupaavat”, eli säätävät vastusta nollasta 250 kOhmiin.