kaksi vanhaa Nosoa
Tämä Soolo Soittaja B 1950-luvun alkupuolelta tuli kunnostettavaksi. Suurin ongelma oli kaulan liin pieni kulma, jonka seurauksena kielet olivat liian korkealla otelaudasta.
13. nauhan kohdalta porattiin muutama reikä otelaudan läpi, kunnes löytyi kaulan liitoksen sauma. Tähän saumaan laskettiin kuumaa höyryä ohutta letkua pitkin kunnes liima pehmeni ja kaula saatiin irti.
Kaulan liitoksessa näkyy sarjanumero.
Kaulan liitos muotoiltiin uusiksi niin että kulma tuli sopivaksi. Kaula liimattiin paikoilleen. Irti olevat nauhat liimattiin kiinni. Nauhojen hionnan jälkeen tehtiin muut tarvittavat säädöt. Kieliksi valittiin Martin Silk & steel 011-047 -sarja.
Samoihin aikoihin tuli toinenkin vanha Noso huoltoon, tällä kertaa kyseessä oli Dolce A, ilmeisesti Noson kallein malli aikoinaan.
tässä kitarassa ei tarvinnut irroittaa kaulaa. Sen sijaan otelauta oli niin mutkalla etta nauhat piti vaihtaa ja otelauta oikaista. Myös reunalistat repsottivat siellä sun täällä.
Viristyskoneisto oli vaihdettu joskus 1960-luvulla, ilmeisesti alkuperäiset eivät olleet toimineet kovin hyvin.
Valmis kitara. Omistaja oli jossain vaiheessa lakannut kitaran uusiksi, uusi lakkakerros on selvästi havaittavissa, vaikkakaan ei tässä kuvassa…
Tällainen itse tehty lakkaus on ruma, ja laskee myös varmasti soittimen jälleenmyyntiarvoa, Alkuperäinen lakka voidaan puhdistaa ja kiillottaa mutta uutta lakkaa vanhan päälle älköön laitettako!
Kaunis soitin entistä ehompana pelaa taas! Arvostan!
Mitähän tuollainen perusteellisempi läpikäyminen tulee maksamaan. Itselleni tuli juuri Noson sointu 3 ja tarvis kyllä näpläillä perusjutut kuntoon. Tiedä sitten meniskö nauhat kokonaan vaihtoon. Ja satula ym. tilpehöörit?
Se maksaa jotain 200€ ja 600€ väliltä, riippuen kaulan suoruudesta ja kulmasta sekä tietysti siitä, kuinka hyvää lopputulosta halutaan.
Onko tuo hinta-arvio siis laskutus arvio jos sen teettää ulkopuolisella, vai meneekö siihen ton verran jos kitaran läpikäy itse? Itselläni on puoliakustinen Egmont jostain -60 luvun alkuvuosilta ja siinä on kielet yläpäässä toistakymmentä milliä korkealla ja suvun muksut ovat tuhonneet maali- ja lakka pintaa parin sukupolven ajan, mutta kyseinen merkki oli käsittääkseni ainakin John Lennonin ensikitara ja mahdollisesti myös George Harrisonin, ja monen muun vähemmän kuuluisan olen kuullut sanovan aloittaneensa kyseisellä hollantilaisella aikansa halpis kitaralla ja siksi mielestäni olisi hyvä jo kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta ajatellen jos sen saisi entisöityä. Ja se että sain sen itse ensikitarakseni reilu 30 vuotta sitten painaa myös omassa vaakakupissa jonkun verran 🙂
Jos lähetät sen minulle (tai jollekin toiselle ammattilaiselle) korjattavaksi niin se maksanee tuon verran, todella vaikea sanoa näkemättä.
Mikä mahtaa olla tuollaisen Dolce A:n arvo rahassa? Siis kunnostettuna ja alkuperäisellä lakalla.
no, en ole mikään Wenzel Hagelstam, eli en ole kovin hyvä arvioimaan soittimien hintoja. Sanoisin että 500€ ylöspäin. Noiden vanhojen soittimien hinnathan taitaa koko ajan pikkuhiljaa nousta.