Munkers orkesterikitara
Tämä MUNKERS-orkesterikitara vuodelta 1948 kävi pikasäädössä (sarjanumero on 3758) . Kunnostin tämän kitaran n. 15 vuotta sitten. Kitara oli löytynyt taloyhtiön roskalaatikosta. Kansi oli aivan palasina ja muutenkin soitin oli todella huonossa kunnossa. Kannen palaset liimattiin tuolloin yhteen, kansi sävytettiin ja lakattiin nitroselluloosalakalla. Kaula liimattiin uudestaan oikeaan kulmaan ja nauhat vaihdettiin. Soittimen ilmeisesti alkuperäinen tanskalainen WALCHRIS-mikrofoni vahattiin. Soittimen nykyinen omistaja on kierron estämiseksi laittanut kitaran sisälle vaahtomuovia ja teipannut ääniaukot umpeen.
Todellinen Vintage-kaunotar!
kitaratohtori 
Terve ja kitokset mainioista sivuistasi! Tuo Walchris – mikrofoni on todellinen aarre, sehän on tehty käämimällä kuparilanka vyyhdeksi ja asentamalla tämän keskelle alnicomagneetti (niin, että jompikumpi magneettisita navoista on ylöspäin – ei sivuille..) Mikrofoni on erittäin tatsiherkkä, dynaaminen ja kaunissointinen. Olen itse joskus tehnyt vastaavia dobroon tarkoitettuja mikrofoneja ( kromatussa kotelossa, sarjanumeroin varustettuina) – silloin kun niitä ei vielä kaupan ollut…
Korjaan ja käämin mikrofoneja satunnaisesti vieläkin…( 044 5841619 HKI)
Terveisin: Tapio Peltonen ( yksi kitarapajaa perustaneista..)
Juu, Walchris on hyvä!
Veijo Rautia tekee myös nykyään samantyyppistä mikkiä:
http://www.rautiaguitars.net/
Kitaran sarjanumero viittaisi aivan 50-luvun loppuun. Mikäli kitarassa on säädettävä ja alkuperäinen kaularauta niin myös se viittaa 50-luvun loppuun jolloin rautoja vasta alettiin yleisemmin asentamaan kitaroiden kauloihin. Otelauta merkit ovat tuttuja 50-60 luvun saksalaisista archtopeista mm. Höfner, Hopf, Hoyer etc.
Kitaran restaurointi on sen sijaan silmiä hivelevän upeaa mitä työt ovat aina kitaratohtorilla! 👍
Hei, Munkersien ja Landoloiden valmistusvuoden määrittäminen sarjanumeron perusteella pelkästään ei onnistu koska tehdas ei pitänyt tilastoja sarjanumeroista. Sen verran tiedetään että olympiavuonna 1952 valmistui 10 000:s kitara. Landolan nettisivuilla on lisää informaatiota:
https://landola.fi/fi/ajoita-landolasi/
Tässä tapauksessa tosiaan ajoitus perustui alkuperäisien omistajan muistikuvaan, jonka mukaan hän olisi ostanut sen vuonna 1948. Tuon taulukon mukaahan kyseessä olisi vuosi 1950.
Kaularaudasta: Landola kehitti oman säädettävän kaularautasysteeminsä 40-luvun lopulla. Sen ansiosta kauloista pystyttiin tekemään ohuempia ja ne pysyivät silti suorina. Niitä käytettiin lähinnä kalliimmissa orkesterikitaroissa, pienemmissä akustisissa en ole niitä nähnyt. Tässä kitarassa on tuollainen kaularauta, sen tunnistaa yläsatulan yläpuolella olevasta metallisesta peitelevystä. Jossain vaiheessa 50-luvun alkupuolella säädettävän raudan käytöstä luovuttiin, tietääkseni siksi että Gibson, joka oli patentoinut säädettävän kaularaudan 20-luvulla, kielsi Munkersilta raudan käytön. Sen jälkeen Munkersien kaulat paksunivat huomattavasti, olivat tyypillisesti yli tuuman paksuisia koko matkalta. Esimerkiksi kaikissa yleisissä malli nro 5 -kitaroissa on tälläinen todella paksu kaula. Jossain vaiheessa 60-luvulla, kun ruvettiin valmistamaan pääasiassa teräskielisiä akustisia ja orkesterikitaroista luovuttiin, niin kaularauta otetttiin taas käyttöön.
Tuon kitaran plektrasuoja on muuten alkuperäinen, koivulevystä loimuttamalla ja sävyttämällä tehty.