busukin korjaus

•13.10.2019 • 1 kommentti

 

 

Kun busuki putoaa kivilattialle niin se helposti halkeaa.

Tämän käsintehdyn kreikkalaisen busukin pohja oli halki monesta kohtaa.

Korjaus aloitettiin liimaamalla kaikki halkeamat mahdollisimman tarkkaan takaisin oikeille paikoilleen.  Pyöreässä pohjassa lasikuituteippi toimii mainiosti puristimena.

Hiushalkeamat joihin ei puuliimaa saatu mahtumaan korjattiin imeyttämällä niihin pikaliimaa.

Gluboost Ultra Thin -pikaliima imeytyy kapillaarisesti halkeamiin. Liimaa lisätään niin monta kertaa että halkeama on täynnä.

Koska perästä puuttui pala puuta ja samanlaista puuta ei varastosta löytynyt, piti reikä täyttää epoksilla. Epoksi värjättiin värijauheilla mahdollisimman tarkkaan ympäröivän puun väriseksi.

Epoksi levitettynä kuoppaan.

Pinta hiottiin sileäksi. Tasaiseen väripintaan tehtiin uria jotka jäljittelevät puun syitä. Urat täytettiin tummalla värijauhe-pikaliimaseoksella.

Koko pohja hiottiin sieleäksi lakkaamista varten.

Pohja lakattiin polyuretaanilakalla…

…hiottiin uudestaan vesihiomapaperi nro 1200:lla ja kiillotettiin.

 

Valmis perä.

Kylki.

Busuki takaa…

…ja edestä. Takaisin tavernaan!

 

Kategoria(t): halkeamat, pintakäsittelyt
Avainsanat:

Ramirez 1A

•11.07.2019 • Jätä kommentti

Tämä huonossa hapessa oleva Ramirez 1A -kitara kaipasi perusteellista huoltoa. Kaulan kulma oli negatiivinen minkä seurauksena kielet olivat yli 5 mm korkeudella 12 nauhalla. Todella raskassoutuinen tapaus siis.

Ongelmaa oli yritetty korjata madaltamalla alasatulaa, myös tallan puuosaa oli hiottu matalammaksi.

Halkeamia oli siellä sun täällä, pahimmat railot olivat pohjassa.

Kannessa oli myös lukuisia pienempiä halkeamia. Sekä kannen että pohjan halkeamia oli korjailtu EriKeeper-tyyppisillä ratkaisuilla.

Tummassa  ja kuviollisessa puussa halkeamat on mahdollista korjata niin ettei korjausta juurikaan huomaa. Halkeamien täytön ja sävytyksen jälkeen koko pohja lakattiin ja kiillotettiin polyuretaanilakalla. Ramirez on ilmeisesti käyttänyt polyuretaania siitä asti kun se tuli markkinoille joskus 1960-luvulla.

Jotta kielet saataisiin sopivalle korkeudelle oli pakko irrottaa otelauta.

On vaikea tietää mikä kaulan negatiivisen kulman on aiheuttanut, joka tapauksessa asia piti korjata.

Koska tässä Ramirezin mallissa on erikoispitkä skaala, 665 mm, luovuttiin kustannussyistä uuden otelaudan valmistamisesta

ja liimattiin vanhan otelaudan pohjaan kiilamainen ebenbuupala joka sitten muotoiltiin kaulan linjan muotoiseksi ja oikean paksuiseksi.

Otelauta liimattiin paikoilleen.

Otelaudan ja kaulan reuna lakattiin. Mustassa puussa liimasauma häviää mukavasti näkyvistä.

Uusi alasatula. Joissain klassisissa kitaroissa kuten tässäkin alasatula on tasakorkea. Bassokielet saadaan korkeammalle otelaudasta tekemälla tarvittava kallistus otelautaan,

bassopuoli on siis ohuempi kuin treblepuoli ääniaukon kohdalla.

Uusi yläsatula.

Kannen hiushalkeamat korjattiin myös. Kielet ovat nyt sopivalla korkeudella, e 3mm ja E 4mm 12. nauhalla.  Tämä huippukitara on taas arvoisessaan kunnossa.

Kategoria(t): 1960-luvun kitarat, 70- ja 80-lukujen kitarat, halkeamat, pintakäsittelyt
Avainsanat:

Höfner 456

•03.03.2019 • Jätä kommentti

011

Tämä Höfner 456 -orkesterikitara 50-luvun lopulta tuli huoltoon. Suurin ongelma oli, että kielet olivat liian korkealla eikä tallassa ollut enää säätövaraa alaspäin.

012

Kaula oli joskus liimattu uudestaan (väärään kulmaan, kuten aina) ja vahvistettu ruuvilla. 013

Korkolapusta näkee että virhe on tässä kohtaa ainakin 2mm. kaksi milliä tässä kohtaa vaikuttaa tallan kohdalla paljon enemmän.

014

Kaulan jatke nojaa kanteen mikä ei ole hyvä merkki.

015

Kaula irrotettiin höyryttämällä. Mummon kaffepannun nokasta johdettiin höyryä silikoniletkua pitkin kaulan liitokseen. Höyryn kanssa saa olla tarkkana ettei lakkaan tule vaurioita. Höfnereissä on suora liitos joka irtoaa yleensä helposti, tässä puu hieman sälöytyi.

016

Irronneet lastut liimattiin paikoilleen.

018

Kaula liimattiin oikeaan kulmaan. Orkesterikitaralla sopiva kaulankulma on sellainen jossa nauhojen päälle asetettu viivotin on tallan kohdalla ilmassa n. 25 mm. Teräskieliselle akustiselle tämä mitta on n. 10 mm ja nylonkieliselle n. 5 mm.

029

Korkolappu ei enää irvistele.

030

Virityskoneisto on alkuperäinen ja toimii vielä riittävästi.

031

Selluloidin juhlaa!

032

Valmis kitara takaapäin, lakkapinta on säilynyt siistinä, niittivöitä ei ole käytetty tätä soitettaessa.

019

Mikrofonisysteemi ei ole alkuperäinen. Hollantilainen Egmond valmisti halpiskitaroita mutta myös ilmeisesti tällaisia jälkiasennettavia mikrofoneja orkesterikitaroihin. Potentiometrien ja kytkimen puhdistuksen jälkeen kumpikin mikrofoni toimi hyvin. Egmondin malleihin kuului surullisenkuuluisa Lucky 7-orkesterikitara joka on tuhonnut monen suomalaisenkin aloittelevan kitaristin uran. Tässä on mielenkiitoinen juttu Egmond-kitaroista: Egmond.se. Mm. George Harrison ja Brian May aloittivat Egmondeilla.

 

 

Kategoria(t): 1950-luvun kitarat, kaulan kulman muutos, vanhan kitaran kunnostus, Vanhat orkesterikitarat
Avainsanat:

GIBSON 347

•01.01.2019 • Jätä kommentti

050

Tässä Gibson 347-kitarassa oli tyypillinen vyönsoljen aiheuttama kuluma takapuolella.

052

Vauriota oli korjailtu ”tein itse ja säästin” -menetelmällä. Tummanruskeaa petsiä, lakkaa, raaputusta.

054

Työ aloitettiin poistamalla vanha lakka kokonaan kitaran takaosasta. Maalinpoistoaine puree selluloosalakkaan mukavasti, sen sijaan polyuretaani- tai polyesterilakkaan sillä ei ole vaikutusta.

055

Tässä mallissa sunburst-väritys on tehty petsaamalla suoraan puuhun, ruskeaa petsiä on vielä jäljellä vaikka kaikki lakka on poistettu.

060

Aiemmassa korjausyrityksessä käytetty petsi on imeytynyt syvälle vaahterapuun huokosiin.

062

Hiomalla ja kloorivalkaisuainetta käyttämällä läikkä saatiin melko hyvin häivytettyä.

004

Uusi oranssinkeltainen vesiohenteinen pohjaväri vedettiin suoraan puuhun. Tällä menetelmällä syykuvio korostuu eri tavalla kuin jos petsi ruiskutettaisiin lakan päälle. Korjauslakkauksessa noudatetaan luonnollisesti alkuperäistä  värjäysmetodia.

008

Pohjavärin päälle ruiskutettiin selluloosapohjalakka ja reunoille tummanruskea petsi.

011

Reunalistat raaputettiin puhtaiksi. Valkea reunalista sävytettiin keltaisella lakalla vanhaa jäljitellen. Sunburstin värisävyä vertailtiin etupuolen väriin ja tehtiin tarvittavat korjaukset.

029

Pintalakkaa ruiskutettiin riittävän monta kerrosta. Lakan kuivuttua tehtiin kiillotus tullolla käyttäen spriitä ja öljyä. Näin saatiin uuteen lakkaan vanhahtavan oloinen patina.

032

Pohjan uusi lakkaus sopetuu luontevasti etupuolen tyylikkääseen tunnelmaan.

Kategoria(t): 70- ja 80-lukujen kitarat, kolhut, pintakäsittelyt
Avainsanat: , ,

Gretsch Monkees

•18.11.2018 • Jätä kommentti

011

Gretschin valmistama THE MONKEES ROCK N’ ROLL MODEL 1960-luvun loppupuolelta käväisi nauhojen vaihdossa.

046

Pahiten irtiolevat reunalistan kohdat liimattiin samalla kiinni asetonilla. Selluloidi kuivuu ja hapertuu 50 vuodessa. Asetoni pehmentää ja kiinnittää irtiolevat osat. Asetonia ei saa päästää lakkapinnalle!

002

Nauhat oli jo kertaalleen joskus vaihdettu, huonosti tosin.

005

Nauhaurat olivat täynnä sitkeää liimamömmöä minkä poistamisessa vierähtikin useampi tovi.

007

Uudet nauhat olivat Jescarin  kapeaa ja korkeaa rosterinauhaa, ulkomitoiltaan vastaavaa kuin Dunlopin 6105-nauha. Näillä mennään ainakin 30-luvulle asti.

008

Valmista tuli. Gretschin insinöörit (tai markkinointiosasto) rakastivat vipuja ja kytkimiä. Ovat toki hienoja mutta eivät erityisen käyttäjäystävällisiä. Tässä kitarassa on yksi mastervolumepotikka, kummallekin mikille oma volumepotikkansa, sekä lisäksi 3 kpl 3-asentoisia kytkimiä joiden funktiota voi vain arvailla…

Kategoria(t): 1960-luvun kitarat, nauhojen vaihto, vanhat sähkökitarat
Avainsanat:

Estruch Hermanos

•27.10.2018 • Jätä kommentti

028

Vanha Estruch Hermanos -kitara oli kunnostettavana, tässä lopputulos. Kitarassa oli lukuisia halkeamia, suurin osa liimasaumoista oli enemmn tai vähemmän auki. Kaikki irrallaan olevat osat korjattiin, puuttuvien osien tilalle tehtiin uudet. Liimana käytettiin pelkästään luuliimaa. Talla irrotettiin, oikaistiin ja liimattiin uudelleen. Vanhalle lakkapinnalle ei tehty muuta kuin perusteellinen puhdistus. Kaula oli yllättävää kyllä suora.

030

Kitara on pienikokoinen ja erittäin kevyt. Puiset viritystapit ovat kyllä hankalia käytössä, varsinkin kuluneina. Yksi vaihtoehto olisi vaihtaa ne esimerkiksi Wittnerin hienoviritystappeihin: Wittner finetune-pegs

029

Halvempiin kitaroihin asennettiin aikoinaan, 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella puiset viritystapit. Flamencosoittajat olivat yleensä köyhää väkeä ja ostivat mahdollisimman halpoja kitaroita.  Myöhemmin näitä halpiskitaroita alettiin kutsua flamencokitaroiksi. Syy puisten viritystappien käyttöön oli siis puhtaasti taloudellinen.

031

Estruch Hermanos -nimellä soittimia valmistettiin Barcelonassa vuosina 1898 – 1922, Ancha-kadulla. Lisää informaatiota löytyy täältä: Zavaletas-guitarras.com

Tehtaan perusti Juan Estruch Rosell, hänen poikansa Juan Estruch Sastre jatkoi toimintaa. Tehdas on toiminnassa edelleen, sitä johtaa pojanpoika Juan Estruch Pipó. Estruch guitars

Kategoria(t): vanhan kitaran kunnostus, vanhat akustiset kitarat, vanhat soittimet
Avainsanat: , , , ,

PRS 513

•02.09.2018 • Jätä kommentti

001

Tälle PRS 513-kitaralle oli käynyt köpelösti, kaula oli katkennut. Myös yksi pala oli lohjennut irti ja kadonnut, eli sen tilalle jouduttaisiin tekemään uusi.

003

Uusi mahonkipala liimattiin paikoilleen.

004

Kaula liimattuna paikoilleen. Lisätty pala näkyy vielä tässä vaiheessa selvästi.

005

Liimasauma piilotettiin sävyttämällä ja lakkaamalla.

001

Liitoskohta ja sen ympäristö lakattiin ja kiillotettiin.

006

Korjaus on melko huomaamaton.

008

Lopuksi hiottiin nauhat ja tehtiin normaalit säädöt.

Kategoria(t): katkennut kaula
Avainsanat: ,

« Previous Entries