Tähän Taylorin teräskieliseen kitaraan oli ilmeisti valmistusvaiheessa jäänyt ylimääräisiä jännityksiä, jotka sitten kymmen vuoden käytön jälkeen yhtäkkiä halkaisivat soittimen kyljen.Kitara halkesi aivan itsestään, telineessä, joka on kyllä aika harvinaista.
Sauma liimattiin, vahvistettiin sisäpuolelta klosseilla ja hiottiin tasaiseksi. Viimeistely tehtiin himmeällä polyuretaanilakalla.
Tämä 50-luvun Höfner-orkesterikitara tuli huoltoon raskassoittoisuuden vuoksi. Kielet olivat liian korkealla, eikä tallassa ollut enää säätövaraa. Lisäksi kaulan jatke (’kieli’) nojasi kantta vasten, minkä seurauksena kaula oli taipunut mutkalle yläpäästään.
Kaulaa oli joskus yritetty korjata itse, ruuveilla ja epoksilla. Korjaus aloitettiin poistamalla kaikki ruuvit.
Vintage-kaffepannu toimii nykyään höyryntekokoneena.
Höyryä johdettiin letkua pitkin liitokseen.
Epoksi hankaloittaa korjaamista, koska se ei oikein reagoi höyryyn. Käytännössä liitosta piti höyryttää ja lämmittää niin paljon että puu liiman vieressä pehmeni, jolloin kaulan sai puristettua ulos. Muutkin liimasaumat aukesivat samalla.
Otelaudan vääntynyt jatke irrotettiin kaulasta ja liimattiin takaisin oikeaan kulmaan.
Koron irronneet osat oikaistiin ja liimattiin takaisin paikoilleen, kolot tasoitettiin.
Korjattu kohta sävytettiin ja lakattiin.
Kaula liimattiin paikoilleen, nauhat hiottiin ja muut tarvittavat säädöt tehtiin.
Kulunutta kauneutta.
Gretsch White Falcon 7595 Stereo vuodelta 1977 käväisi säädettävänä, samalla piti selvittää kytkinten toiminta. Kitarassa on 6 kolmiasentoista kytkintä ja kaksi potikkaa. Mikrofonien kelat eivät sijoitu kuten yleensä, vaan ala- ja yläkielille on omat kelansa. Näin on mahdollista valita vaikkapa kaulamikiltä yläkielet ja tallamikiltä bassokielet, laskujeni mukaan 9 erilaista mikrofoniyhdistelmää. Lisäksi on kolmiasentoinen mastertonekytkin, kolmiasentoinen bassokielten tonekytkin sekä on/off-kytkin. Toinen potikka on kaulamikin yläkielien volume ja toinen tallamikin alakielien volume. No huh huh!
Kaularaudan säätömuttteri on tämän peitelevyn alla.
Mikään normaali kaularaudan säätöavain ei toimi tässä.
Sopiva säätöavain jouduttiin tekemään itse pultista muokkaamalla.
Takapehmusteen alla…
…on peitelevy jonka avaamalla pääsee kurkistamaan kitaran sisälle.
Kuvassa näkyy kannen tukirimoja sekä Bigsbyvibran kielenohjaimen kiinnitystanko.
Vähän syvemmällä pilkottaa takamikki sekä muutama kilometri piuhaa…
Jos kitaran suojana on vain pehmeä pussi niin sen kanssa ei kannata kaatua, muuten todennäköisesti käy kuten tälle Antonio Sanchesille vuodelta 1990.
Korjaus aloitettiin liimaamalla irronnut osa paikoilleen.
Vaurioitunut lapaviilu poistettiin, tilalle liimattiin uusi.
Uusi lapaviilu muotoiltiin lavan mukaisesti.
Lakkaus ja kiillotus.
Takapuolen liimasauma piilotettiin puolipeittävällä lakalla.
Valmis kitara.
Mandoliini todennäköisesti 50-luvulta tuli kunnostettavaksi. Soittimessa ei ollut mitään nimeä eikä numeroa. Sunburst-värjäyksessä käytetty ruskea väri oli kuitenkin samanlaista kuin saman aikakauden tsekkoslovakialaisissa Lignatone-kitaroissa. Vastaavaa väriä en ole muissa soittimissa nähnyt, paitsi myöhemmissä Neuser-bassoissa, jotka nekin tulivat samalta suunnalta.
Kannessa oli iso halkeama ja halkeaman reunat olivat taipuneet ylöspäin, kuten usein käy.
Kantta lämmitettiin lämpölampulla, jotta halkeaman reunat saataisiin suoristettua.
Kannen puristusta suoraksi.
Kansi on nyt suoristettu ja tuettu muutamalla klossilla, irronneet rimat on liimattu kiinni. Seuraavaksi on halkeaman täytön vuoro.
Halkeama täytettiin värjätyllä epoksilla. Uulatuotteen värijauheista löytyy hyviä luonnollisia sävyjä tähänkin tarkoitukseen, kts. Uulatuote
Epoksia myy Turun seudulla ainakin Lamipro: Lamipro
Epoksin päälle laitettiin ohut kerros selluloosalakkaa, lopuksi koko kansi puleerattiin spriillä ja öljyllä.
Nauhojen hionnan jälkeen kielet pantiin paikoilleen, satula ja talla säädettiin sopiviksi.
Tämä mahonkinen Martin oli saanut tärskyn kylkeensä, puuta oli lohkeillut ja paloja puuttui.
Aluksi kaikki sisäänpäin painuneet osat painettiin takaisin pinnan tasalle ja liimattiin kiinni.
Aukot täytettiin värjätyllä epoksilla.
Kevyen hionnan jälkeen. Korkeammista kohdista lähti hionnassa pintaväriä pois, alta näkyy mahonkin luonnollinen väri.
Vaalentuneet kohdat petsattiin.
Pinnalle levitettiin lakkaa siveltimellä.
Välihionnan jälkeen lisää lakkaa, toistettiin kunnes pinta oli sileä.
Lopuksi ruiskutettiin pinnalle ohut kerros himmeää lakkaa.
Nice!
Tässä 80-luvun Stratokaulassa oli ongelmia vireen kanssa. Vaikka hienovireen sääti kohdalleen 12. nauhalla, alkupään soinnut olivat silti epävireisiä. Syyksi paljastui väärässä kohdassa oleva yläsatula. Satulan ja ensimmäisen nauhan välimatka oli liian pitkä.
Satulan oikea paikka voidaan hakea tilapäisen satulan avulla.
Satula irrotettiin ja tilalle liimattiin sopiva ruusupuupala.
Uusi satula asennettuna, kielikohtaiset kompensoinnit tehtynä.
Vastaavia satuloita näkee vaikkapa joissain Music Manin uusissa soittimissa:
Katso lisää: yläsatulan siirto
