Gibsonin kaularaudat toimivat pääsääntöisesti erittäin hyvin. Ongelmia voi tulla jos jostain syystä kaula on luonnostaan paljon notkolla. Tällöin voi käydä niin kuin tässä tapauksessa, että rauta ei jaksa suoristaa kaulaa. Kaularautaa oli jouduttu kiristämään aivan äärimmilleen, jonka seurauksena kiristysmutteri oli uponnut puun sisään. Myös raudan toisessa päässä ankkuri oli painanut puuta kasaan ja koko rauta oli liikkunut ulospäin. Silti kaulassa oli notkoa keskivaiheilla millin verran.
Korjaus aloitettiin poistamalla puuta mutterin päältä. Näissä historic-malleissa lapaviilu on, kuten alkuperäisissä, mustaksi lakattua paatsamaa (tai mikä lieneekään oikea suomenkielinen nimi, holly amerikaksi). Nykyäänhän Les Pauleissa käytetään mustaa kuitulevyä lapaviiluna.
Mutterin alla ollut aluslevy saatiin pois.
Kasaan painuneen mahongin tilalle tehtiin vaahterasta uusi, tukevampi pala.
Sitten oli vuorossa raudan toinen pää. Viimeinen otelautamerkki irrotettiin.
Otelaudasta sahattiin pala pois hienohampaisella sahalla, sen jälkeen poistettiin puuta jotta saatiin raudan pää näkyviin. Raudan toinen pää on kiinni metallisessa ankkurissa, kuvassa näkyy ankkurin takana oleva yli viiden millin tyhjä tila. Tämän verran koko rauta oli liikkunut ulospäin, virityskoneiston suuntaan.
Rauta naputellaan varovasti takaisin alkuperäiselle paikalleen. Kuvassa näkyvä vaaleampi puu on osa kaularaudan vaahteraista peitelistaa.
Tyhjä tila valetaan täyteen epoksia.
Seuraavaksi tehtiin lämpöoikaisu. Otelautaa lämmitetään, sen jälkeen kaulan annetaan jäähtyä kuperaksi puristettuna. Gibsonin tapauksessa lämpöoikaisu on haastava operaatio, koska otelautamerkit ovat selluloidia joka on herkästi syttyvää…
Seuraava vaihe oli otelaudan oikaisuhionta. Nauhat otettiin pois ja otelaudan suoruus viimeisteltiin hiomalla. Koska pahin notko oli jo saatu pois edellisessä vaiheessa niin puuta ei tarvinnut enää poistaa paljon.
Uudet nauhat paikoillaan.
Isonkin operaation arvet saadaan ruusupuussa hyvin piiloon.
Lapaan asennettu vaahterapala viimeisteltiin vielä ohuella viilulla ja mustalla lakalla. Uusi mutteri asennettiin, säätövaraa on nyt rutkasti.
Valmista tuli.
Pauli, Pepe ja mä. (asiakkaan kuva).
Jyrsittävä alue maalattiin valkoisella vesivärillä jossa kynän jälki näkyy paremmin.
Sen lisäksi kannessa oli useita halkeamia jotka oli korjattu ”tein itse ja säästin” -metodilla.
Jotta saataisiin kielille lisää pituutta tehtiin uusi porrastettu alasatula hirvenluusta.
Ahvenanmaalla vuonna 1949 valmistettu Bernhard Lindfors -kitara vaati perusteellista huoltoa. Kielet olivat tolkuttoman korkealla ja talla oli irtoamassa.
Vanha otelauta poistettiin. Kaulaan ajettiin ura alumiiniselle kiinteälle kaularaudalle. Uusi otelauta muotoiltiin alkuperäisen mukaan.
Talla irrotettiin, suoristettiin ja liimattiin oikeaan paikkaan (alunperin oli ollut sivussa keskilinjasta ja muutenkin vinossa). Uudet luiset satulat asennettiin, virityskoneisto öljyttiin ja halkeillut lakkapinta kiillotettiin. Argentine Gypsy Jazz .011-kielet asennettiin paikoilleen.
Pohjaseteli.
Korjaus aloitetaan liimaamalla halkeama kiinni ja vahvistamalla se sisäpuolelta.
Kaulan mahonkiosan ja eebenotelaudan välissä on vaahterakiila, jonka avulla on saatu oikea kaulan kulma.
… sahaamalla, liimamalla uudestaan ja sahaamalla taas toiseen suuntaan.
… tässä siklattuna, hiottuna ja sävytettynä.
Kielenpidintä kannattaa yleensä nostaa hieman, se auttaa soitinta pysymään paremmin vireessä.
Tämä Gibson S-1 1970-luvun loppupuolelta käväisi 40-vuotishuollossa. Kitara on pulttikauloineen ja kolminen yksikelaisine mikrofoneineen jonkinlainen vastaus Fenderin malleille.
Valmis liitos muotoiltuna, sävytettynä, lakattuna ja kiillotettuna.
Maali ruiskutettuna.
Maalin päälle ruiskutettiin 5 kerrosta polyuretaanilakkaa. Lakka ei ole välttämätöntä, mutta suojaa kitaraa sekä tuo lisää kiiltoa. Viimeisen lakkakerroksen kuivuttua alkaa varsinainen työ.
Airam-testi, hehkulampun kuva ja teksti pitää näkyä vääristymättömänä kiillotetussa pinnassa.
Valmis soitin kasattuna.
Uudeksi väriksi päätettiin Candy Apple Red. Siinä pohjalakan päälle ruiskutetaan kullanväristä lakkaa, joka valmistetaan sekoittamalla kultapigmenttiä (pronssijauhetta) lakan joukkoon.
..ja takaa.
Vanhoihin lakkapintoihin saattaa vähitellen tarttua likaa tms. jota on vaikea puhdistaa. Gibsonin kitaroissa käytetty nitroselluloosapohjainen lakka on erityisen hyvä keräämään tahmakerroksen pintaansa. Tässä on noin kymmenen vuotta vanhan Gibson Firebirdin lakkapinta.
Tavallinen kitaranpuhdistusaine, guitarpolish tai vastaava ei auta tässä tapauksessa, pinta on edelleen tahmean himmeä.
Monet auton lakkapintojen hoitoon käytetyt aineet soveltuvat myös kitaroille. Viime aikoina olen käyttänyt Autoglymin syväkiiltoa.
Kaula ei silti mennyt pohjaan saakka. Syynä oli otelaudan jatke, joka otti kiinni pleksiin. Tästä veistettiin puuta pois jotta saatiin kaula istumaan kunnolla liitoksessaan.
Kieliholkit lähtivät irti kieliä vaihdettaessa, ne liimattiin kiinni.
Kontrollipaneelin alla oli häiriösuojausmaali jota ei kuitenkään ollut yhdistetty mihinkään. Näin tehtynä häiriösuojaus ei suojaa häiriöiltä, vaan päinvastoin lisää niitä.
Puu on elävää materiaalia jossa usein tapahtuu pieniä muutoksia vielä soittimen valmistuksen jälkeenkin. Tämän kitaran otelautaan oli tullut pieni mutka. Kitaralla pystyi kyllä soittamaan mutta tuntuma ei ollut sellainen mitä tämän hintaluokan kitaralta voisi odottaa. Ongelman olisi pystynyt korjaamaan nauhoja hiomallakin. Tästä olisi kuitenkin ollut seurauksena se, että osa nauhoista olisi jäänyt matalammiksi kuin muut. Koska kaularaudassa ei myöskään ollut lainkaan säätövaraa, päätettiin vaihtaa nauhat ja hioa otelauta. Kaularautaa kiristettiin hieman ja hiottiin otelauta suoraksi, näin saatiin myös säätövaraa kaulaan.
Valmis kitara säädettynä ja trimmattuna.
Huoltoon tuli STAGG -merkkinen sähkökontrabasso. Tavoitteena oli tehdä siitä hyvä soitin. Työ aloitettiin otelaudan oikaisemisella. Ikävä yllätys oli, että otelauta oli tehty mustaksi lakatusta vaahterasta.Väri oli aivan pinnassa, eli pienessäkin hionnassa tuli vaalea puu näkyviin.
Tämä ruotsalainen Levin parlorkitara oli päässyt huonoon kuntoon.
…ja kaula oli jossain vaiheessa irronnut. Se oli liimattu kiinni väärään kulmaan ja varmuuden vuoksi vielä vahvistettu ruuvilla.
kitaratohtori 