Gibson Les Paul on yksi kauneinpia kitaramalleja, erityisen ergonominen se e kylläkään ole. Varsinkin Stratocaster-tyyppiseen muotoiluun tottunut saattaa vierastaa Gibsonin terävämpää muotokieltä.
Tämän Les Paulin omistaja tiedusteli olisiko mahdollista muotoilla kansi uudestaan, kaarevammaksi yläreunasta, kuitenkin niin että myös uudessa muodossa olisi reunalista, kuten alkuperäisessäkin.
Kaikkihan on mahdollista jos vain lompakko on riittävän paksu.
Työ aloitettiin rajaamalla uuden reunalistan kohta teipillä.
Uusi ura tehtiin viilaamalla, n.10 mm entisen alapuolelle.
Uusi ura on valmis.
Kansi muotoillaan uudestaan höylällä ja siklillä.
Näin, koverasta kuperaksi.
Reunalistan ura viimeistellään suorakulmaiseksi.
Uusi lista liimataan paikoilleen, vanhan ja uuden listan liitoskohta sulatetaan asetonilla.
Kansi hiotaan puhtaaksi, sävytetään ja lakataan uudestaan. Sävyksi valittiin alkuperäistä mukaileva puolipeittävä väri, pinnalle puolihimmeä selluloosalakka.
Reunalista sivulta. Uusi lista oli hieman vaaleampi kuin vanha joten sitä jouduttiin hieman sävyttämään.Lopuksi koko kylki lakattiin.
Valmis pinta, uudet osat paikoillaan.
Detalji
Koska kyseessä oli täysremppa, niin myös nauhat vaihdettiin isompiin. Tässä otelauta valmiina ottamaan nauhat vastaan.
Uusi hirvenluusatula ja uudet jumbonauhat paikoillaan.
Mikrofoneihin tehtiin kelan puolitukset. Metallikuoren juotokset leikataan auki pienoisjyrsimen laikalla.
Väliotto, puolitus. Kelaa suojaava teippi avataan ja puolitusjohdin juotetaan kelojen liitoskohtaan.
Turhien hurinoiden välttämiseksi puolitusjohtokin on suojattu.
Uudet potikat ja härpäkkeet paikoillaan. Häiriösuojaus kannattaa aina.
Ei aivan halvimmasta päästä ollut tämä remontti, mutta lopputuloksena on varmasti persoonallinen ja toimiva soitin.
Jyrsittävä alue maalattiin valkoisella vesivärillä jossa kynän jälki näkyy paremmin.
Sen lisäksi kannessa oli useita halkeamia jotka oli korjattu ”tein itse ja säästin” -metodilla.
Jotta saataisiin kielille lisää pituutta tehtiin uusi porrastettu alasatula hirvenluusta.
Ahvenanmaalla vuonna 1949 valmistettu Bernhard Lindfors -kitara vaati perusteellista huoltoa. Kielet olivat tolkuttoman korkealla ja talla oli irtoamassa.
Vanha otelauta poistettiin. Kaulaan ajettiin ura alumiiniselle kiinteälle kaularaudalle. Uusi otelauta muotoiltiin alkuperäisen mukaan.
Talla irrotettiin, suoristettiin ja liimattiin oikeaan paikkaan (alunperin oli ollut sivussa keskilinjasta ja muutenkin vinossa). Uudet luiset satulat asennettiin, virityskoneisto öljyttiin ja halkeillut lakkapinta kiillotettiin. Argentine Gypsy Jazz .011-kielet asennettiin paikoilleen.
Pohjaseteli.
Korjaus aloitetaan liimaamalla halkeama kiinni ja vahvistamalla se sisäpuolelta.
Kaulan mahonkiosan ja eebenotelaudan välissä on vaahterakiila, jonka avulla on saatu oikea kaulan kulma.
… sahaamalla, liimamalla uudestaan ja sahaamalla taas toiseen suuntaan.
… tässä siklattuna, hiottuna ja sävytettynä.
Kielenpidintä kannattaa yleensä nostaa hieman, se auttaa soitinta pysymään paremmin vireessä.
Tämä Gibson S-1 1970-luvun loppupuolelta käväisi 40-vuotishuollossa. Kitara on pulttikauloineen ja kolminen yksikelaisine mikrofoneineen jonkinlainen vastaus Fenderin malleille.
Valmis liitos muotoiltuna, sävytettynä, lakattuna ja kiillotettuna.
