kitaratohtori

Tämä IBANEZ akustinen kitara jostain 70-luvun lopulta kaipasi uusia osia. Kitara sinällään oli ihan hyvässä kunnossa, mutta virityskoneisto, satulat ja tallanastat olivat päässeet huonoon kuntoon.

70- ja 80-luvuilla käytettiin paljon tällaisia kiristimiä (ja vieläkin jossain halpiksissa). Alunperin ne ovat ehkä olleet ihan siedettävät, mutta muutaman vuosikymmenen käyttö on kuluttanut hammasrattaat, klappia on  turhan paljon.

Uudet GOTOHin kiristimet asennettuna. Vanhat ruuvinreiät täytettiin värilisellä epoksilla.

Vanhat muoviset yläsatulat ovat pääsyy vireongelmiin. Kielet tarttuvat kiinni pehmeään muoviin, virittäessä kuuluu ikäviä ”niks-naks” -ääniä. Yläsatula on helpompi irrottaa, jos  liima saadaan pehmeäksi. Puoli tuntia 75W hehkulampun alla pehmentää liiman sopivasti niin että satula on helppo napauttaa irti. Lavan etupuoli täytyy suojata kuumuudelta.

Muoviset alasatulat hapertuvat vuosien kuluessa. Tämä hajosi irroitettaessa kolmeen osaan. Uusi alasatula tehtiin TUSQ-materiaalista.

Vanha muovinen ja uusi TUSQ-tallanasta. Myös yläsatula tehtiin samasta materiaalista. TUSQ on hyvin resonoivaa, kovaa mutta silti sitkeää ja kestävää materiaalia. Perinteinen luu tietysti toimii edelleenkin hyvin satulamateriaalina.

Otelauta oli tietysti hyvin likainen.

Tässä sama kohta puhdistettuna.

Otelaudan puhdistukseen on lukemattomia konsteja, olen todennäköisesti kokeillut niitä kaikkia…

Tälläiset puhdistusliinat irroittavat pinttyneen lian ja kuonan melko tehokkaasti.

Puhdistetun otelaudan voi vielä öljytä tai vahata. Kummastakaan ei ole muuta kuin kosmeettista hyötyä, ne eivät millään tavalla suojaa tai ”vahvista” puuta eivätkä suojaa kuivumiselta kuten etiketissä väitetään…

Öljytty ruusupuu on kylläkin ihan hyvän näköinen.

Tässä vielä lapa edestäpäin uusine kiristimineen ja yläsatuloineen.  Näiltä osin tämä kitara toimii taas kymmeniä vuosia.

~ Kirjoittanut mrtapsa : 27.09.2010.

Kategoria(t): vanhan kitaran kunnostus