kitaratohtori

Tämä telecaster vuodelta 1976 tuli nauhojen vaihtoon.

Vanhat nauhat olivat kuluneet aivan loppuun. Matalimmillaan nauhan korkeus oli 0,2 mm.

Vanhat nauhat irrotettuina.

Otelaudasta ajan myötä lohkeillutta lakkaa oli jossain vaiheessa korjailtu selluloosalakalla. Paikka erottuu alkuperäisestä lakasta tummenpana.

Uudet nauhat paikoillaan. Otelauta on teipattu hiomista varten, tällä kertaa Ruotsin väreillä…

Satula oli jossain vaiheessa vaihdettu muoviseen. Vaihdon yhteydessä oli puuta lohkeillut satulan reunasta…

…ja vähän joka puolelta.

Ura oli myös leventynyt 3.8 mm:iin, alkuperäinenhän on 1/8 tuumaa, eli n. 3,1 mm.

Uusi luusatula-aihio.

Valmis satula.

70–luvun Fendereiden työ laatu oli usein heikkoa.  Lähikuva tyypilisestä kaulan  liitoksesta. Kaulan ja rungon välillä on isoja rakoja.

Tallamikrofonista oli käämi poikki, signaali oli ohut ja hiljainen. Tilalle pantiin uusi Bareknuckle Blackguard.

Mikrofonin ulkonäköä vanhennettu, sopii hyvin tämän kitaran kauhtuneeseen tyyliin.

Tämänikäisissä kitaroissa kannattaa myös potentiometrit aina tarkistaa. Volumepotentiometrissa oli aukiasennossa 50 ohmin vastus. Tämä vaikuttaa jo selvästi soundiin.

Uudet CTS 500kOhmin potentiometrit asennettuina.

Valmis kitara. Korjauksessa pyrittiin säilyttämään mahdollisimman tarkkaan soittimen kulunut ulkonäkö ja silti saada soitettavuudesta erinomainen.  Kielet säädettiin matalalle asiakkaan pyynnöstä, lopullinen korkeus 12. nauhalla oli 1,0 mm – 1,5 mm (e-E).

~ Kirjoittanut mrtapsa : 05.11.2011.

Kategoria(t): kitaran elektroniikka, nauhojen vaihto
Avainsanat: 70-luvun Fender, Bareknuckle, CTS-potentiometrit, nauhojen vaihto, Telecaster huolto