Levin 335
Tämä 60-luvun alun Levin 335 oli kokenut kovia.
Kannesta puuttui paloja, myös reunalistasta puuttui pitkä pätkä.
Sen lisäksi kannessa oli useita halkeamia jotka oli korjattu ”tein itse ja säästin” -metodilla.
Pohjan rimat olivat irti päistään.
Kuten myös kannen rimat.
Kaulan kiinnitys on vahvistettu ruuvilla. Tämä on harvinainen ratkaisu. Hyvä tietysti kestävyyden kannalta, mutta hankala jos kaula pitäisi joskus irrottaa.
Kansi irrotettiin pidemmältä matkalta jotta saatiin rimat liimattua.
Pohjan riman liimauksessa hyödynnettiin kannessa olevaa aukkoa.
Tässä vaiheessa päätettiin irrottaa reunapala kokonaan jotta saataisiin huonosti korjattu sauma siistimmäksi.
Kannen korjauspalat liimattuna.
Liimattuna paikoilleen.
Uusi pala sävytettiin ruskeanmustaksi. Reunan sunburstia tummennettiin jotta saatiin korjaukset häivytettyä. Koko kantta ei ei lakattu, koska haluttiin säilyttää alkuperäinen kauniisti patinoitunut lakkapinta.
Kannen reunalista uusittiin koko toiselta puolelta. Olisi ollut mahdollista vain lisätä puuttuva pala, mutta uuden ja vanhan listan raja olisi saattanut jäädä näkyviin.
Uusi selluloidilista paikoillaan, siklattuna ja viimeisteltynä. Väri on vielä liian valkoinen.
Reunalista vanhennettiin lakkaamalla se kellertävällä lakalla.
Kitaraan tehtiin vielä kevyt nauharemontti. Säätöjen jälkeen soitin oli valmis.
kitaratohtori 
Se on helppoa kun osaa, hienoa työtä.