vanhoja suomalaisia kitaroita
Tässä kuvia parista lähiaikoina huollossa olleesta, 40-50 -luvuilla valmistetusta kitarasta. Molemmat ovat selkeästi huolella tehtyjä, laadukkaita soittimia.
Ensimmäinen on Malmström -orkesterikitara 1950-1960 -luvulta. Tähän kitaraan uusittiin otenauhat ja kaulan reunalistat, tehtiiin uusi plektrasuoja sekä asennettiin mikrofoni (Rautia Johnny Smith).
Mahonkikaula, pohja ja sivut vaahteraa.
Kaulan mahonkiosan ja eebenotelaudan välissä on vaahterakiila, jonka avulla on saatu oikea kaulan kulma.
Pohjaseteli: J. Malmström kitarateos, Helsinki
Seuraavaksi vuorossa on vuonna 1954 valmistunut Bernhard Lindfors.
Tähän kitaraan liimattiin talla uudelleen, hiottiin nauhat, sekä korjattiin pari halkeamaa. Otelauta on tummaksi petsattua ja lakattua koivua.
Pohja ja sivut loimukoivua, kaula koivua. Reunalistat koivua.
Miksiköhän kaikissa tämän aikakauden suomalaisissa kitaroissa käytettiin eurooppalaistyylistä poikkirimoitusta, vaikka Ameriikoissa oli x-rimoitus ollut käytössä jo ainakin 70 vuotta?
Landola oli varmaankin ensimmäinen suomalainen valmistaja joka alkoi käyttää Martin-tyyppistä x-rimoitusta, 1960-luvun loppupuolella tietääkseni.