JACKSON RR
Tämä Jackson Randy Rhoads- kitara vuodelta 1983 tuli nauhojen vaihtoon.
Kitarassa oli kapeat nauhat jotka oli asennettu Gibson-tyyliin: reunalista tulee nauhan pään päälle. Nauhojen vaihdossa reunalistan nipukat on mahdollista säilyttää mutta useimmiten päädytään hiomaan ne pois.
Soittimen eebenpuuotelauta oli erittäin hauras, nauhojen mukana lähti palasia.
Joko osittain…
…tai kokonaan irti.
Irronneet palaset liimataan heti kiinni pikaliimalla.
Ylimääräiset liimat pyyhitään pois ja lohkeamaa painetaan hetken jollain käteen sattuneella esineellä…
Otelaudan hionnan yhteydessä siitä voi vielä lohjeta palasia. Nämä kolot täytetään puupölyllä…
…ja pikaliimalla…
…ja hiotaan …
…sileäksi.
Tummassa puussa tämäntyyppinen korjaus jää täysin näkymättömäksi.
Nauhat oli asennettu (edelleen Gibson-tyyliin) käyttäen pva-liimaa. Kuivunut liima poistettiin nauhaurista erilaisia apuvälineitä käyttäen.
Uudet nauhat asennetaan paikoilleen.
Hiontaa vatupassilla johon on kiinnitetty hiomapaperi.
Viimeistelty nauhan pää.
Suunnittelun kukkasia: kaularaudan peittolevy on ylälukon alla.
Jotta kaularautaa pääsee säätämään on ensin irroitettava kielet, sitten ylälukko ja kaularaudan peitelevy.
Vasta sitten pääsee käsiksi kaularautaan. Ja sitten sama toisinpäin…
Valmis kitara.
Summary:
The ebony fretboard on this Jackson RR was very brittle. Superglue and ebony dust was used to fill out the missing pieces.
The truss rod adjustmen on this guitar is very akward: one has to remove the strings and the locking nut to get to the truss rod.
kitaratohtori 
Kaularaudan suojalevy ei selvästikään ole alkuperäinen. Tainnut joku omistaja tehdä tuon virityksen 🙂
Kaularaudan suojalevy on todella mielenkiintoinen yksityiskohta. Olen nähnyt monia san dimas ajan jacksoneita (rhoadseja), ja todella harvassa on ylälukko. Sarjanumerohan tässä on paljon alle 100 (RR00XX), siis ihan ensimmäisiä jacksoneita. Niitä harvoja joita on päässyt ebayssa katselemaan, on melko usein peitelevy hukassa, tai korvattu uudella. Olen melko varma että tuo on alkuperäinen, siinä(kin) on sellainen käsityönleima sekä ajan patina. Uudemmat korvike peitelevyt on liian paksuja, ei mahdu kielilukon alle. No, se on pieni murhe, pääasia on että vihdoin kitara on täysin soittokunnossa, ja voin rokata sen kanssa, kotona/treeniksellä/livenä.
Mainittakoon vielä että kitara oli epämiellyttävä soitettava koska nauhat oli aivan loppuun soitettu, kuolleita kohtia otelaudassa tästä johtuen, sekä oli otelautakin sen näköinen että hiontaa kaipaa kun sormet otelaudalla tanssineet liian kauan..
Terveisin omistaja.