Migma akustinen kitara
Migma Meister -kitara 1940- tai 1950-luvulta oli päässyt huonoon kuntoon, omistaja halusi kuitenkin antaa sille vielä uuden elämän.
Kannessa ja pohjassa oli lukuisia halkeamia, sen sijaan kaulan liitos oli hyvässä kunnossa ja kaula suora.
Näkyvimmät vauriot olivat rosetin kohdalla. Pohjasetelissä on soitinrakentajamestarin nimi.
Irrallaan olevat osat liimataan paikoilleen yksi kerrallaan. Kohtiin, joista puuttuu puuta, tehdään paikka mahdollisimman samannäköisestä puusta.
Puuttuvat koristelistan palat tehdään sopivanpaksuisesta viilusta liimaamalla…
… sahaamalla, liimamalla uudestaan ja sahaamalla taas toiseen suuntaan.
Uusi koristelistan pala paikoilleen liimattuna.
Valkoinen selluloidilista aukon reunassa uusittiin kokonaan, tässä paikalleen liimattuna…
… tässä siklattuna, hiottuna ja sävytettynä.
Pohjassa oli halkeamien kohdalla jännityksiä, ennen liimauksia pohjaa lämmitettiin jotta saumat saataisiin palautumaan samaan tasoon.
Irronneet pohjalistat liimattiin paikoilleen.
Halkeamat täytettiin värjätyllä epoksilla. Kannen halkeamat korjattiin vastaavalla tavalla.
Tämänkin soittimen myi aikoinaan Westerlundin musiikkiliike.
Argentine-kielet tuntuvat toimivan hyvin näissä kitaroissa joissa on ns. tikapuurimoitus.
Nauhojen hionnan ja säätöjen jälkeen kitara on valmis. Tällä mennään taas seuraavat 70 vuotta.
Migma -nimellä soittimia alettiin tehdä Saksassa, Markneukirchenissä vuonna 1943. Saksan jakautumisen jälkeen siitä tuli jonkinlainen Musiman sivumerkki. Migma-soittimia valmistetetaan edelleen, katso linkki: Migma
kitaratohtori 