Samick perushuolto
Tämä opistokäytössä oleva Samick Greg Bennett -sähkökitara tuli kunnostettavaksi. Kyseessä on melko tyypillinen esimerkki koulu- ja oppilaitoskäytössä olevasta edullisesta soittimesta, joka ei ole alunperinkään ollut kovin hyvin säädetty, ja joka on ajan kuluessa tullut vielä huonommaksi. Yleensä on opettajan aktiivisuudesta kiinni, huoletaanko näitä, vai soittavatko oppilaat huonokuntoisilla soittimilla.
Greg Bennett (kuka sitten lieneekään) on joskus suunnitellut ihan tyylikkään Telecaster-tyyppisen kitaran.
Otelaudassa oli melko paha mutka ja yläsatula oli aivan liian korkea. Paras lopputulos tällaisessa tapauksessa saataisiin jos otettaisiin nauhat pois ja hiottaisiin otelauta suoraksi. Nyt kuitenkin päädyttiin vain hiomaan nauhat.
Aluksi viilattiin yksittäiset koholla olevat nauhat.
Ykkösnauhasta jouduttiin hiomaan puolet korkeudesta pois.
Hionnan jälkeen nauha pyöristetään. Tämän jälkeen hiottiin kaikki loputkin nauhat. Hionnan jälkeen nauhojen yläpinnat ovat kaikki samalla tasolla, mutta nauhojen korkeus vaihtelee.
Kaulan liitoksessa oli kaksi paksua muoviliuskaa, nämä poistettiin.
Kaula ei silti mennyt pohjaan saakka. Syynä oli otelaudan jatke, joka otti kiinni pleksiin. Tästä veistettiin puuta pois jotta saatiin kaula istumaan kunnolla liitoksessaan.
Virityskoneistot täytyy kiristää lähes jokaisessa huollettavassa soittimessa.
Kieliholkit lähtivät irti kieliä vaihdettaessa, ne liimattiin kiinni.
Kontrollipaneelin alla oli häiriösuojausmaali jota ei kuitenkään ollut yhdistetty mihinkään. Näin tehtynä häiriösuojaus ei suojaa häiriöiltä, vaan päinvastoin lisää niitä.
Uusi alumiinivuoraus joka tulee reunojen yli. Kun kontrollipaneeli pannaan paikoilleen se koskee alumiiniin ja suojaus toimii. Kitarasta vaihdettiin vielä jakki, yläsatula viilattiin, säädettiin kieltenkorkeudet, mikrofonien korkeudet sekä hienovire.
kitaratohtori 
Surullista kuulla, että tapaus on tyypillinen: monet opetuskäytössä olevat soittimet eivät tule huolletuksi. Tälläinen tilanne syntyy varsinkin, jos jo soittimien ja laitteiden hankinnnassa ei kuunnella opetajia. Opettajien aktiivisuuteen asiassa vaikuttaa varmaan myös se, kuinka monen opettajan yhteiskäytössä soittimet ovat. Jos huoltaminen on vakituisen henkilökunnan esim. vahtimestarin vastuulla eikä erillistä korvausta ole sovittu kenenkään opettajan kanssa huoltoon ja korjauksiin liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta, on suuri vaara, että ne jäävät ”roikkumaan” tai tekemättä kokonaan.
Vian selvittämisessä ja huoltoon toimittamisessa on sen verran paljon vaivaa, että joskus voi olla pieni kynnyskin tuoda soitinta tai vahvistinta huoltoon sen takia, että monet varsinkin sähköihin liittyvät laiteviat saattavat olla niin toisaikaisia ja ”mystisiä”. Tämän kaltaiset verkkosivut kuitenkin voivat edesauttaa syyn selvittämistä ja madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä oikeaan asiantuntiaan.
Suurissa taloissa voi olla myös eri aineryhmien ja oppilaitosmuotojen välistä yhteiskäyttöä, että rahoista päättävien kulttuuritahtoa ei tahdo riittää esim. hankittujen soittimien ja laitteiden huoltamiseen saati kunnostamiseen, jos sitä ei tarvita juuri ko. oppilaitoksen tai tulosalueen opetuksessa. Varsinkin pianojen ja flyygeleiden kohtaloa jäädä roikkumaan huonekaluiksi saleihin ja auditorioihin olen seurannut surullisena kehityksenä. Selvää on, että tälläisestä (yhteis)omistamiseen liittyvästä vastuullisuudesta ja kulttuuritahdosta voisi käydä enemmänkin keskustelua ja tiedostaa selkeämmin sen merkitys myös oppimistulosten kannalta.
Olin työharjoittelussa yläasteella, jossa itse olin ollut opiskelemassa n. 10 vuotta aikaisemmin. Huomasin siellä samat sähkökitarat ja basson, jotka olivat olleet minunkin aikanani. Silmäiltyäni niitä totesin, ettei niille varmaan oltu tehty yhtään mitään sen jälkeen, kun oli itse opiskelemassa ollut. En enää muista yksityiskohtia, mutta totesin niiden olevan aika soittokelvottomassa kunnossa.
Itse kun teen myös kielisoitinhuoltoa, ehdotin koulu musiikinopettajalle, että voisin huoltaa ne ja käydä itse ostamassa kieletkin, ja taisin pyytää jotain kahta kolmeakymppiä per soitin. Ärsytti niin paljon soittimien kunto, että vaikka tiesin edessä olevan monen illan homman, niin lupauduin tekemään ne puoli-ilmaiseksi.
Noh, opettaja (jonka tunsin myös koulun ulkopuolelta), oli kiinnostunut asiasta, mutta taisi lopulta vedota budjettiongelmiin. Siellä taitavat vieläkin koululaiset ”harjoitella” soittamaan soittimia, joita ei voi soittaa.
kiitos todella paljon. mahtavaa että on tälläisiä ihmisiä jotka näyttävät huollon vaiheet, sain espini soimaan nätisti. kiitos oikein paljon, aion ehdottomasti vieraila uudelleen 😀