matalat viritykset
Matalat viritykset, kuten D, C#, C sekä erilaiset dropped- viritykset aihettavat haasteita kitaran säädöille ja virittämiselle. Kun kieli viritetään normaalia matalammalle, se on myös löysemmällä. Löysä kieli on herkempi muutoksille esim. kielen korkeudessa, puristusvoimassa ja kielen pituudessa, toisin sanoen se on helpommin epävireessä. Samasta syystä esimerkiksi .009″ tai .008″ kielisarjat ovat helpommin epävireessä kuin vaikkapa .010″ tai .011″ kielisarjat.
Tähän liittyy seikka joka välttämättä ei ole kovin yleisesti tiedossa, eli että kitaran alin kieli kannattaa virittää hieman alavireeseen.
Esimerkkitapauksena on C#-vireeseen (siis puolitoista sävelaskelta normaalin alle) viritetty Schecter. kitara on säädetty kuntoon, kielisarja on .011″ – .050″. Viritysmittarina on älypuhelimeen ladattava mainio Peterson Strobetuner. Ylin C#-kieli on vireessä.
Ala C# (paksuin kieli) viritettynä korvan kanssa niin että se soi puhtaasti ylä-C#:n kanssa. Kieli on lähes 14 centtiä alavireessä (1 centti on 1/100 sävelaskelta).
Kielen viritystä nostetaan pikkuhiljaa verraten koko ajan ylimpään kieleen. Kun päästään -7 centin yläpuolelle niin ääni alkaa huojua, eli vire on liian korkea. Tässä tapauksessa siis jotta kitara olisi vireessä niin paksuimman kielen pitää olla n. 7-13 centtiä alavireessä.
Sama ilmiö on havaittavissa lievempänä myös normaalivirityksessä: kitaran ala-E kannattaa yleensä virittää n. 2-4 centtiä alavireeseen.
Myös bassoissa toimii sama periaate: monet ammattisoittajat virittävät ala-E:n pikkuisen alle.
Ilmiö aiheutuu siitä, että soivan kielen yläsävelet eivät ole puhtaita , vaan yleensä ylävireisiä (ainoastaan ensimmäinen huiluääni joka tulee 12. nauhalta on vireessä). Ihmiskorva kuuntelee lähinnä sitä, miten yläsävelet soivat keskenään. Tässä kuvassa on paksuin kieli viritetty 0:aan centtiin.
Huiluääni 7:llä nauhalla (G#) on 3 centtiä ylävireinen.
Seuraava huiluääni, 5:ltä nauhalta (C#) on 4 centtiä ylävireinen.
Tästä oktaavin ylöspäin oleva huiluääni, joka löytyy vähän 2. nauhan yläpuolelta, onkin sitten jo 11 centtiä ylävireinen. Jos kitaran paksuin kieli on viritetty viritysmittarin mukaan puhtaaksi, niin tämä yläsävel riitelee selvästi ohuimman kielen ensimmäisen yläsävelen kanssa, kitara ei kuulosta vireiseltä.
Summary:
especially when using low or dropped tunings, the lowest string should be tuned a little bit flat.
kitaratohtori 
Jos pitäisi rakentaa mahdollisimman kompakti, ns. matkakokoinen basso, jonka viritys olisi lievänä kompromissina (varmasti yhtenä useista) E:n sijasta A-lähtöinen, kuinka lyhyenä soittimen voisi sinun mielestäsi toteuttaa? Oliko esimerkiksi kielen jännitykselle ja skaalan/otelautamitoituksen laskentaan päteviä laskureita tai ohjelmia/exceleitä, tms.?
Paha kysymys, mielestäni normaali 34″:kin on liian lyhyt noin matalalle viritykselle, eli kovin kompaktia ei siitä mitenkään saa, joku headless-tyyppinen ratkaisu vermaan auttaisi. Kyse on kai loppuviimein soundista, mitä löysemmällä kieli on niin sitä enemmän siinä alkavat harmoniset yläsävelet riidellä keskenään. Tästä syystä flyygeli soi paremmin kuin pystypiano, bassokielet ovat pidempiä. Tarkkoja mittoja en valitettavasti pysty sanomaan.
Ah, selitin ehkä hieman pöljästi.. 🙂
Tarkoitin, että virityksen pohjana olisi E:n yläpuolella oleva A, eli sen verran ylempää alkava vire.
Saatoin myös ymmärtää pöljästi! Suunnilleen sama tilanne siis kuin jos laittaisi capon viidenteen väliin. Voisi ajatella että ihan Stratocasterin mensuuri voisi toimia.